Jani Viitanen
Valo tunnelin päässä
Vuosi 1935 sijoittuu melko radikaaliin poliittisten vastakkaisuuksien aikakauteen. Tampereelle oli kaksi vuotta aiemmin suojeluskuntien ja vasemmistolaisten välillä ns lippujupakka. Yleensäkin vasemmisto oli kolmekymmentäluvulla vainottua aina sodan syttymiseen saakka, jolloin kansallisen edun nimissä poliittiset kiistat haudattiin. Silti Tampere oli vasemmiston hallitsema kaupunki, sillä äänestäjistä pääosa kannatti sosiaalidemokraatteja ja valtasihan työläiset pääosin kaupunginvaltuustonkin paikat. Olihan Tampere työläiskaupunki. Vuonna 1935 elettiin lamakauden loppuaikoja ja olot olivat vielä laman jäljiltä huonot, joskin tilanne mm. työllisyyden osalta oli jo paranemassa ja voidaan jopa puhua normalisoitumisesta. Samoin varoja tai ainakin uskallusta alkoi löytyä investointeihin (mm. rakentaminen). Lamasta selviämiseen ei kuitenkaan tunnetusti jäänyt kovin pitkää aikaa sillä sodan uhka alkoi muutaman vuoden kuluttua koskea jo Suomeakin.
Rakentaminen ja kunnostustyö Tampereella olivat vilkasta. Pyynikintorilla saatiin valmiiksi eräs maamme suurimmista kouluista, Tampereen lyseon rakennus. Samoin valmistui mm. Hatanpään sairaalan uusi rakennus, kuten monet muutkin rakennustyöt. Myös teitä ja muuta infrastruktuuria kunnostettiin. Samoin päätettiin osasta Pohjois-Pirkkalan kunnan alueita liittää Tampereeseen.