Miina Jokela

Kasvu luo työpaikkoja, sade aiheuttaa tulvia

 

Leutoa ja sateista

Vuosi 1934 oli keskilämpötilaltaan (+6,4 C) jakson 1918-1940 korkein. Vuoden kaikki kuukaudet olivat keskimäärin tavallista lämpimämmät, varsinkin tammikuu (-1,8 C) ja syyskuu (+14,2 C), jolloin keskiarvon poikkeus ylitti neljä astetta. Kesän keskilämpötila (+15-16 C) noudatteli kuitenkin normaalitasoa. Näissä olosuhteissa koko vuosi 1934 muodostui lämpimimmäksi kuin mikään aikaisempi vuosi sinä aikana, jolloin Tampereella oli säähavaintoja tehty.

Vuoden 1934 sademäärä, 810 mm, oli myös jakson ehdoton huippu. Sadepäiviä kertyi kuitenkin vain n. 145, mikä antaa ymmärtää, että silloin kun satoi, satoi paljon. Esimerkkinä voidaankin mainita heinäkuu 1934, jolloin satoi 163 mm, mikä oli n. 224% normaalimäärästä. Myös maalis- ja huhtikuu olivat jakson muihin vuosiin verrattuna harvinaisen sateisia. Näsijärven jäät lähtivät 3.5. ja järvi jäätyi joulun alla, 22.12. Sulana se lainehti kaikkiaan 233 päivää.

Luonnollinen väestönkasvu tyrehtyy

Vuonna 1934 syntyi Tampereella 585 lasta, joista 297 oli poikia ja 288 tyttöjä. Kuolleita oli sen sijaan 607, mistä on seurauksena, että luonnollista väestönkasvua ei tapahtunut, vaan väestö väheni 22:lla hengellä. Tällaista oli ennen sattunut vain erityisen poikkeuksellisina vuosina, kuten nälkävuosina 1867-1868, lavantautivuonna 1916 ja sotavuonna 1918-1919. Vuonna 1934 syynä lienee ollut, edellisvuoden tapaan, pulakausi ja työttömyys ja siitä seurannut vaikeus solmia avioliittoja.

Sairauksista tulirokkoa esiintyi vuonna 1934 tavanomaista enemmän. Vaikka luonnollista väestönkasvua ei tapahtunutkaan, ei kuolleisuusluku kuitenkaan ollut vuonna 1934 suuri. Niin alhainen asukaslukuun nähden se oli itse asiassa ollut vain vuonna 1921. Väestön lisäys oli kaupunkiin muuttaneiden ansiota. Vuonna 1934 Tampereelle muutti 3412 henkeä ja kaupungista lähti 2119 henkeä. Muuttovoittoa kertyi siis 1293 henkeä, jolloin kaupungin väestö lisääntyi 1271:llä hengellä. Vuoden 1934 lopussa Tampereen asukasluku oli 57 249.

Työmarkkinat elpyvät hitaasti

Alkuvuodesta 1934 työttömyystilanne Tampereella oli muuttumaton, mutta keväällä tilanne alkoi parantua, jatkuen vuoden loppuun. Tehtaat kävivät taas täysiä vuoroja, useat tekstiilitehtaat kolmeakin vuoroa. Rakentaminen elpyi myös huomattavasti. Miesten osalta työllisyys ei kuitenkaan vielä kehittynyt tyydyttäväksi. Naisten työllisyys oli sen sijaan vuoden loppuun mennessä hyvällä mallilla. Vuonna 1933 asioi kaupungin työnvälitystoimistossa 88 026 henkeä ja vuonna 1934 76 404 henkeä, vähennystä kertyi 11 622 henkeä. Työhakemusten luku oli vuonna 1933 23 897 ja vuonna 1934 20 040, joten vähennystä kertyi 3 857.

Rakennustöitten alalla Tampereen kaupunki oli suurin työnantaja. Paitsi lukuisia vesijohto-, viemäri-, katu- ja tietöitä sekä rakennusten korjauksia oli kaupungilla vuoden kuluessa mm. seuraavia työmaita: Hatanpään sairaalan lisärakennustyöt, lentokentän lopulliset valmistustyöt, asematalon rakennustyöt, lentokonetehtaan rakennustyöt, Teknillisen opiston lisärakennustyö ja Tampereen lyseon rakennustyöt. Myös yksityiset rakensivat enemmän kuin edellisenä vuonna. Rakennustyömaista mainittakoon Suomen Trikootehtaan tehdasrakennus Pyynikillä, Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus O.Y.:n puuhiomorakennus ja Osuusliike Voiman varastorakennus. Edellisvuodesta jatkuivat mm. Asunto O.Y. Laukontorin 8:n muutos- ja lisärakennustyöt sekä Tako O.Y.:n tehdas- ja varastorakennuksen rakennustyöt.

Pienteollisuuden ja käsityöliikkeiden tilanteessa oli myös huomattavissa parannusta. Toisin kuin edellisvuosina oli nyt mahdollisuus palkata lisätyövoimaa, jopa siinä määrin, että työntekijöitä oli työhuoneessa enemmän kuin sinne lain mukaan voitiin sijoittaa. Liike-elämän vilkastumisesta kertoi myös uusien liikkeiden perustaminen.

Huolimatta työllisyystilanteen paranemisesta ei kuitenkaan voida vielä puhua pula-ajan loppumisesta. Kaupungin talouspulan takia ylläpitämä työttömien avustushuolto jatkoi vuonna 1934 toimintaansa. Suoranaisen avustuksen antaminen, kuten kahtena edellisenäkin vuonna, oli välttämätöntä, kun kaupungin mahdollisuudet tarjota töitä olivat rajalliset. Kaupunki avusti työttömiä vuonna 1934 seuraavin toimenpitein: myönsi ruoka-apua, hankki asuntoja ja myönsi vuokra-avustuksia nuorille yksinäisille työttömille, antoi jalkineavustusta, harjoitti opinto- ja valistustyötä ja jatkoi edellisvuonna aloitettua vuorottaistöiden teettämistä nuorisotyöttömyyden lieventämiseksi.

Myös kaupungin köyhäinhoito oli olennaiselta osaltaan työttömyyshuoltoa. Vaikka merkkejä tilanteen paranemisesta oli nähtävissä, ei köyhäinhoitorasitus ollut helpottunut toivotulla tavalla. Muutoksen arveltiin näkyvän hitaasti. Köyhäinhoitolautakunnan vaikeimpia kysymyksiä oli, miten saada köyhäinhoidosta vieroitetuksi pulavuosien sinne tuoma, mutta normaaliaikana sinne kuulumaton aines; työkykyinen väestö. Kokemus oli nimittäin osoittanut, että jo lyhytaikainenkin riippuvuus köyhäinhoidon tarjoamasta avusta heikensi useissa tapauksissa yritteliäisyyttä ja halua turvautua omaan apuun.