Miina Jokela
Vesipisaroita ja talouskasvua
Vuonna 1934 alkoi laman koura höllentää otettaan Tampereesta. Työllisyystilanne parani, miesten kohdalla tyydyttäväksi, naisten kohdalla hyväksi. Tehtaat alkoivat pyöriä jälleen täydellä teholla ja pienteollisuustoiminta virkistyi. Erityisesti rakennustoiminta elpyi. Julkisista rakennuksista mm. Tampereen lyseo ja uusi asemarakennus olivat vuoden 1934 rakennusprojekteja. Pula-ajan loppumisesta ei kuitenkaan voida vielä puhua. Köyhäinhoito oli hyvin pitkälle vielä työttömien avustamista. Huolena oli kuitenkin jo, miten saada köyhäinhoitoon tottunut työkykyinen väestö työllisyystilanteen parannuttua jälleen omille jaloilleen.

Väestönkehityksen suhteen vuosi 1934 oli harvinainen, sillä syntyvyys ja kuolleisuus olivat hyvin alhaalla. Luonnollista väestönkasvua ei tapahtunut lainkaan, päin vastoin, kuolleita oli enemmän kuin syntyneitä. Myös sääolosuhteiltaan vuosi 1934 oli harvinainen. Talvi oli varsin leuto ja kesä oli hyvin sateinen.
Lähteet:
Jutikkala, Eino, Tampereen historia 3, Tampere 1979, s. 452, 497.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1918-1940.
Kertomus Tampereen kaupunginvaltuuston toiminnasta vuonna 1934, s. 22, 39-40.
Kertomus Tampereen kaupunginhallituksen toiminnasta vuonna 1934, s. 146, 148-149.
Tampereen terveydenhoitolautakunnan kertomus vuodelta vuonna 1934, s. 47, 95.
Tampereen kaupungin köyhäinhoito vuonna 1934, s. 3.
Kertomus Tampereen kaupungin työttömyyshuoltotoimikunnan toiminnasta 1933-1934, s. 3.
Kertomus Tampereen kaupungin työnvälitystoimiston toiminnasta vuonna 1934, s. 4-5.
Aamulehti 19.5., 10.6., 22.12.