Tanja Vahtikari
Lama jatkuu, elpymisen merkkejä
Laman vuosi 1932 oli huomattavasti edellistä kylmää lamavuotta lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli melkein kaksi astetta edellisvuotta korkeampi. Koko ajanjakson lämpötiloja tarkasteltaessa oli vuosi 1932 keskitasoa. Aikalaisten mielestä olisi voinut olla lämpimämpääkin, ainakin kesällä. ” Kylpyläkautta ” kun kesti vain heinäkuun.
Vuoden myrskyisin kuukausi oli helmikuu. Helmikuulle osui myös vuoden kylmin päivä 14.2., jolloin mittari laski -25 asteeseen. Jää oli vahvimmillaan, 54 cm, maaliskuun 1 päivänä. Kesäsäät olivat epävakaisia. Juhannukseen saakka oli viileätä ja sateista ja taas elokuussa poikkeuksellisen sateista ja kylmää. Näsijärven pinta oli runsaista sateista johtuen poikkeuksellisen korkealla. Vuoden lämpimin päivä oli 27 heinäkuuta. Silloin tamperelaiset saivat paistatella 30 asteen helteessä. Heinäkuun hellesäitä seurasivat ukkosilmat koko maassa. Tamperetta rajunilma koetteli pahimmin juuri 27.ja 28. heinäkuuta välisenä yönä.
Alhainen syntyvyys
Tampereen kaupungin väkiluku lisääntyi vuonna 1932 1 285 hengellä ja oli vuoden lopulla yhteensä 55 194 henkeä. Tätä suurempi väestönlisäys oli edellisen kerran ollut vuosina 1905-1907. Väkimäärän kasvu oli melkein yksinomaan muuton aiheuttamaa (lisäys 1241 henkeä). Korkea luku johtuu luultavasti, kuten edellisenäkin vuonna, muuttokirjojen siirrosta eikä todellisesta muutosta. Luonnollinen väestönlisäys jäi alhaiseksi; vain 44 henkeen. Vuonna 1932 Tampereella elävänä syntyi 667 lasta ja tamperelaisia kuoli 623. Sekä syntyneissä että kuolleissa oli lievä miesenemmistö. Kuolleista 6,6 % oli alle vuoden ikäisiä. Luonnollisen väestönlisäyksen pysähtyminen johtui syntyvyyden vähenemisestä. Tämänkin ilmiön syitä voidaan etsiä lamasta. Vuonna 1931 ei lamalle näkynyt loppua, eikä usko tulevaisuuteen ollut herännyt. Lapsia ei haluttu hankkia työttömiin ja köyhäinavulla eläviin koteihin. Tämä näkyy vuoden 1932 syntyneiden tilastoissa.
Sadasta työnhakijasta työpaikka 48 hakijalle
Työttömyys Tampereella ei helpottanut vielä vuonna 1932. Vuonna 1932 töitä haki työnvälitystoimiston mukaan 7343 miestä ja 3634 naista eli yhteensä 10 977 työtöntä työnhakijaa. Näistä töihin pääsi 4001 miestä ja 1282 naista. Pieni parannus tapahtui edelliseen vuoteen – sadasta työnhakijasta sai vuonna 1932 työpaikan jo 48 hakijaa. Vuonna 1931 paikan sai 40 hakijaa. Kuitenkin työnvälitystoimistossa asiakkaiden käyntien lukumäärä lisääntyi edellisen vuoden 73 049 käynnistä 93 865 käyntiin. Myös työhakemusten määrä lisääntyi 20 329:stä 24 336:een. Työttömät käyttivät siis toimiston palveluja hyväkseen huomattavasti edellisvuotta enemmän.
Kaupunki yritti lievittää työttömyyttä rakennustöiden ja ruoka-avustusten avulla. Talvikuukausina jaettiin keskimäärin 1000-1300 ateriaa päivässä. Tammikuu oli vaikein kuukausi; silloin jaettiin yhteensä 37 775 ateriaa. Ruoka-avustusten ehto oli pienimuotoinen työvelvollisuus. Korvaukseksi kerran päivässä jaettavista ruoka-annoksista piti työttömän tehdä kerran viikossa kuusituntinen työpäivä. Ruoka-ateria sisälsi työttömyyshuoltotoimikunnan päätöksen mukaan vuoropäivin kaksi kolmasosaa litraa peruna- tai hernekeittoa ja lisäruokana aina kaksi kolmasosaa litraa kaurapuuroa, 200 grammaa leipää 200 grammaa maitoa sekä 15 grammaa voita. Avustuksen saajista valtaosa oli sekatyöläisiä, mutta oli joukossa sellaisiakin ammattinimikkeitä, kuten kauppiaita, toimitusjohtajia tai kultaseppiä. Myös valtio osallistui työttömyyden lieventämiseen – se rakennutti lentokenttää Härmälään sekä tunnelia ratapihan alitse Hämeenkadulta Puolimatkankadulle (nykyinen Itsenäisyydenkatu).
Työttömyydestä johtui, että yhä useampi tamperelainen eli köyhäinavun varassa. Köyhäinavun saajien kasvaneessa joukossa oli yhä useampia sellaisia, joille köyhyys oli ennen tuntematon ilmiö. Myös avustusmääriä täytyi lisätä. Ei siis ihme, että vaikka keskimääräiset kuukausivuokrat olivat laskeneet edellisestä vuodesta hieman, oli vuokrien periminen kaupungin vuokrataloista vaikeaa. Sosiaalilautakunnan kertomuksen mukaan ” …eräässä taloryhmässä asuvista vuokralaisista lähes kaikki nauttivat joko vakinaista tai tilapäistä köyhäinapua. ”
Laman takia rakennustoiminta oli tyrehtynyt kokonaan. Aikaisempina vuosina suosittu omakotirakentaminen esikaupunkeihin oli myös lakannut. Myös vuonna 1932 ennen kaikkea pakkohuutokaupattiin aikaisemmin rakennettuja taloja uusien asuntojen rakentamisen sijasta. Näin tapahtui erityisesti Härmälän esikaupungissa, jonka rakentaminen oli alkanut vuonna 1925 ja oli siis ollut vielä pahasti kesken, kun lama alkoi. Rakennus- ja sekatöissä olleiden työläisten määrä alkoi kasvaa kuitenkin jo vuonna 1932, mikä kertoo siitä, että rakennusala alkoi hitaasti elpyä. Esimerkiksi heinäkuussa 1932 rakennus- ja sekatyömiehiä työskenteli 1 545 eli nelisensataa enemmän kuin edellisenä vuonna. Rakennustyömiehiä tarvittiin taas tehtailla, jotka olivat jälleen alkaneet laajennustöihin.
Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupunginvaltuuston toiminnasta vuonna 1932.
Jutikkala, Eino, Tampereen historia 3, Tampere 1979.