Kirsi Nurmio
Valtuusto päättää rakentaa
Rakennusjärjestykseen tehtiin muutoksia, koska se oli aikaisemmin antanut liikaa aihetta erilaisiin tulkintoihin. Aikaisemmin kaksikerroksisten puutalojen rakentaminen oli sallittu vain poikkeusluvalla. Nyt kerrosten määrä ei enää ratkaissut talon korkeutta vaan kadun leveys tai talon sijainti avointa paikkaa vasten. Myös omakotitalojen ullakoihin sallittiin nyt asuinhuoneiden rakentaminen, jos rakennuksen pinta-ala oli alle 300 neliömetriä ja jos rakennus oli tietyn etäisyyden päässä toisesta tultakestämättömästä aineesta tehdystä rakennuksesta. Kellarikerroksen asuntojen minimikorkeudeksi säädettiin kolme metriä, jotta asuntoihin saataisiin tarpeeksi valoa ja ilmaa. Samana vuonna levennettiin Kyttälän katuja, mistä toimenpiteestä talonomistajat närkästyivät. Talonomistajia rauhoitettiin kuitenkin tiedolla, että kun katu nyt levenee, voi taloista muutetun rakennusjärjestyksen nojalla tehdä korkeampia. Uudessa rakennusjärjestyksessä keskityttiin myös aikaisempaa enemmän tärkeiden rakennusten julkisivujen yhteensopivuuteen ja siihen että aitaukset sopivat rakennustaiteellisesti ympäristöönsä.
Vuonna 1924 kaupunginvaltuusto julisti Aamulehdessä kilpailun entistä 12-metristä leveämmän uuden Hämeensillan suunnittelemiseksi. Ehdotuksia tuli 13, mutta yksikään niistä ei järjestäjien mielestä ansainnut palkintoa. Kahden parhaan ehdotuksen pohjalta kuitenkin laadittiin piirustukset sitten kun valtuusto oli vahvistanut sillan leveydeksi 30 metriä. Uuden sillan leveydestä repesi puoluerajoja noudattava, sitkeä riita. Porvarilliset valtuutetut näyttivät lukeutuvan autoliikenteen vastustajiin.
Seurakunta anoi tonttia Viinikan kirkkoa varten täydellä omistusoikeudella. Rahatoimikunta kuitenkin ehdotti kaupunginvaltuustolle tontin vuokraamista seurakunnalle. Vuokrahinnaksi ehdotettiin 12 penniä per neliö vuotta kohti. Valtuustossa oli kannatusta sekä lahjoittamiselle, myynnille että vuokraamiselle. Neuvoteltuaan kirkkoneuvoston kanssa uudemman kerran rahatoimikunta esitti kaupunginvaltuustolle, että seurakunta saisi lunastaa tontin omakseen kirkon valmistuttua. Valtuusto kuitenkin päätti vuokrata tontin, jottei seurakunta saisi tonttia myöhemmin omakseen pakkolunastustietä.
“Sitkeä, vuosikausia vireillä ollut, (terveys)lautakunnalle paljon huolta tuottanut” ahtaan kunnalliskodin laajennus päätettiin toteuttaa vuonna 1924. Aluksi oli puhetta jopa kunnalliskodin siirtämisestä ja vanhan kunnalliskodin myymisestä Tampereen Puuvillateollisuus Oy:lle. Tarjottu hinta ei kuitenkaan riittänyt kaupungin päätääjille ja niin siirtohankkeen annettiin raueta ja tyydyttiin uudisrakennuksen rakentamiseen. Kaupunginvaltuusto myönsi 2,5 miljoonaa markkaa kunnalliskodin uuden, ajanmukaisen talousrakennuksen rakentamiseen. Vanha puinen talousrakennus päätettiin pitkällisten keskustelujen jälkeen siirtää ja muuttaa henkilökunnan asunnoksi. Menestyksestään rohkaistuneena terveyslautakunta kehitti pian uuden toivomuslistan: saunan, pesulaitoksen, sikalan laajennuksen sekä uuden talli- ja navettarakennuksen. Kaikki kunnalliskodin puurakennukset haluttiin vähitellen korvata kivirakennuksilla. Ainakaan vuonna 1924 terveyslautakunnan toivomuksia ei kuultu. Työn lisäännyttyä muun muassa uuden talousrakennuksen myötä, valtuusto määräsi kuitenkin kunnalliskotiin palkattavaksi uusia työntekijöitä: osastonhoitajattaren, sairaanhoitajattaren ja lämmittäjän.
Kaupunginvaltuuston istuntosalinaan käyttämässä kaupungintalon juhlasalissa oli monia ongelmia: Juhlasali oli akustisesti epämukava, talvisin kylmä ja vetoinen. Lisäksi sitä käytettiin myös muihin tarkoituksiin – vuokrattiin yleishyödyllisten tilaisuuksien pitopaikaksi, taidenäyttelyitä, konsertteja ja luentoja varten – jolloin valtuutettujen pulpetit ja tuolit jouduttiin siirtämään varastoon. Kun keksittiin, että uudessa, suunnitteilla olevassa, kirjastotalossa oli 160-neliöinen kirjojen varastohuone, vaikkei vielä juuri ollut kirjojakaan, päätettiin tutkia voisiko valtuustolle rakentaa tilat tähän keskikerroksen pohjoispään huoneeseen. Näin tehtiin: huonekalut valmistettiin tammesta ja lattia päällystettiin paksulla matolla. Kirjaston lopullinen kustannusarvio kasvoi 100.000 markalla. Enemmän lisäkustannuksia tuli kuitenkin kirjastotalon 2400 neliömetrin ullakkokerroksen käyttöönotosta.
Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta vuodelta 1924.