Jani Viitanen, Sami Suodenjoki
Kansalaissodan vuosi 1918
Vuosi 1918 oli Suomessa, kuten myös Tampereella, suuren mullistuksen aikaa. Suomi oli juuri edellisen vuoden lopulla itsenäistynyt, mutta prosessi itsenäiseksi valtioksi vaati vielä 1918 alkupuoliskolla käydyn kansalaissodan (sisällissodan, vapaussodan, kapinan, vuoden 1918 sodan) tai miksi sitä nyt halutaankaan kutsua. Vuosi 1918 muodostui siten merkittäväksi Suomen kannalta, joka ratkaisuineen tuli ohjaamaan maan kehitystä vuosikymmeniksi eteenpäin. Tampere oli sodan näyttämönä ja eräs sen keskeisistä paikoista etenkin sodan loppupuolella käydyn ja sen lopputulokseen vaikuttaneen Tampereen taistelun ja valtauksen vuoksi. Sota myös väistämättä vaikutti monin tavoin tamperelaisten elämään. Sota tuhosi kaupunkia ja jakoi sen asukkaat aikaisempaa syvemmin kahteen eri ideologiseen leiriin.
Häme ja Tampere sen keskuksena muodostui punaisen punaisen Suomen sydämeksi. Tampere sijaitsi poliittisesti radikaalilla alueella. Se oli nopeasti kasvanutta teollisuusaluetta, mutta se oli myös kartano ja torppariseudun ydintä. Varsinaisten sotatoimien alkaminen Suomessa tammikuun lopulla ja helmikuun alussa ei näkynyt aluksi Tampereella muutoin, kuin vallan siirtymisenä punakaartilaisille. Epäluulojen hälvettyä koko helmikuun ja maaliskuun alun elämä oli melko normaalia – lukuun ottamatta joukkojen liikkumista, harjoittelua ja yksipuolista tiedonsaantia. Kaupat olivat auki ja suurin osa tehtaista käynnissä. Koulut sen sijaan suljettiin.
Sodan jälkiselvittelyt teloituksineen ja vankileireineen toivat sodan ja sen seuraukset tamperelaisten arkeen pitkäksi ajaksi. Se näkyi muun muassa kuolleisuuden ja syntyneisyyden kehityksessä. Asuntopula oli monia vuosia eräs suurimmista arkipäivän ongelmista. Monet lapset jäivät orvoiksi tai puoliorvoiksi, kun heidän isänsä tai äitinsä ja joskus jopa molemmat haudattiin Kalevankankaalle.
Lähteet:
Ylikangas Heikki. Tie Tampereelle, WSOY 1993.