Hannu Välimäki

Sotasuhdanteet säätelevät arkea

Työllisyys ja elintaso

Vuosi 1916 oli Tampereella työllisyyden kannalta kohtuullisen hyvä. Kaupungin hallituksen vuosikertomuksessa todetaan, että mainittavia toimenpiteitä ei työttömyyden torjumisen suhteen paikkakunnalle ollut tarvetta tehdä. Ensimmäinen maailmansota luoma sotasuhdanne oli nostanut tuotantoa etenkin metalli- ja tekstiiliteollisuuden piirissä varsinkin Venäjän suuntaan kiihtyneen ulkomaanviennin vuoksi. Teollisuustuotteiden kasvanut kysyntä synnytti uusia työpaikkoja ja mahdollisti näin työn saamisen yhä useammalle kaupunkilaiselle. Alkuvuodesta tosin tekstiilialojen toimintaa hankaloitti kuljetusyhteyksien katkeaminen sotatoimien vuoksi Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Raaka-ainekuljetuksien jälleen päästessä käyntiin alkuvuoden vaikeuksien jälkeen tilanne helpottui ja lyhennetyistä työviikoista saatettiin siirtyä takaisin normaalirytmiin. Kaikkiaan teollisuuslaitokset työllistivät vuonna 1916 Tampereella 11921 henkeä, mikä oli n. 2000 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna.

Sotasuhdanne myös hankaloitti monin tavoin kansalaisten arkea. Eniten harmaita hiuksia tuottivat elintarvikepula ja siitä seurannut elintarvikkeiden jyrkkä hinnannousu, jota pyrittiin hillitsemään kaupunginhallinnon elintarvikkeille asettamilla hintakatoilla ja osin elintarvikekauppa päätyikin kaupungin Elintarviketoimikunnan haltuun. Pahinta puutetta oli voista, sokerista ja kahvista, jotka vuoden loppua kohden häipyivät kauppojen hyllyiltä. Elintarvikkeiden ohella suurta vajetta kärsittiin myös polttopuiden suhteen, joiden hankkimisesta seuraavan talven varalle kaupunki päätti keväällä 1916.

Rakentaminen ja asuinolot

Kaupungin rakennushankkeet supistettiin vallitsevien olojen vuoksi aivan välttämättömimpiin. Ensimmäinen maailmansota nosti rakennustarpeiden hinnan korkeaksi ja vaikeutti niiden hankintaa ulkomailta siinä määrin, että uudisrakentaminen oli muutenkin rahanpuutteen kanssa kamppailevalla kaupungille mahdotonta. Etupäässä harjoitettiinkin pienimuotoisempia korjaus- ja muutostöitä, joista merkittävin oli Hatanpään kartanon päärakennuksen tilojen muuttaminen mielisairaalan käyttöön. Suurimman ja ainoan varsinaisen uudisrakennushankkeen muodosti sähkölaitoksen höyryvoimakeskus, jonka rakennuttamisesta valtuusto päätti kesäkuussa 1916.

Asunto-olot vuoden 1916 Tampereella olivat eritoten työväestön keskuudessa vaikeat. Asunnot olivat ahtaita ja tiheään asuttuja, eikä niiden hygieniatasossa ollut liiemmin kehumista. Entisestään heikkoa asuntotilannetta pahensi jatkuva muuttovirta kaupunkiin työn perässä. Uusien asuntojen rakentamisen ollessa sodan vuoksi hidasta, eivät asuntopaineet päässeet hellittämään.

Vuoden 1916 eduskuntavaalit

Järjestyksessään seitsemännet eduskuntavaalit järjestettiin heinäkuussa 1916 äänestyspäivien ollessa 1. ja 3. heinäkuuta. Tampereella ääniä vaaleissa annettiin kaikkiaan 9733 kappaletta, mikä oli suunnilleen saman verran kuin edellisenä vuonna. Tampereella äänestäjien kannatuksesta taisteli neljä puoluetta, joista suurimman äänisaalin rohmusi aiempien vuosien tapaan Suomen sosiaalidemokraattinen puolue 58,9 % kannatuksella. Toinen työväen asialla ollut ryhmä, Kristillisen työväenpuolue oli kärsinyt koko 1910-luvun taantuneesta kannatuksesta ja se jäi vuonna 1916 edellisen vuoden tapaan n. 8 % tasolle. Porvarillisista ryhmittymistä Suomalainen puolue (20,7 %) kasvatti etumatkaansa Nuorsuomalainen puolueeseen (12,1 %) edellisiin vaaleihin verrattuna. Huomattavaa vuoden 1916 eduskuntavaaleissa Tampereella oli se, että sosiaalidemokraattien kannatus oli nyt korkeimmillaan koko 1900-luvun alun ja sisällissodan välisenä aikana.

Eduskuntaan Tampereelta vuoden 1916 vaaleissa valittiin viisi kansanedustajaa. He olivat pankinjohtaja Juhani Arajärvi, rouva Anni Huotari, sanomalehdentoimittaja Anton Huotari, sorvaaja Emil Murto sekä piirisihteeri Emil Saarinen.