Tuomas Hoppu
Tampere sodan ja rauhan toimissa
Tampereen pinta-ala kasvoi vuoden 1915 aikana reilulla 5,5 hehtaarilla kun kaupunki osti Vilusten tilasta Messukylästä Salho-ojan ja Puhoon niittypalstat sekä edelleen Messukylästä Viialan tilasta pienen Salho-ojan peltopalstan. Kaupunkikuvassa odotettiin suuria muutoksia varsinkin Hatanpään tehdasalueelle. Alueen kolmelle tontille piti rakentaa Lokomon tehtaan lisäksi Hyppösen kenkä- ja Salmisen nahkatehdas. Työt etenivät kuitenkin verkalleen ja kesällä 1915 vain Lokomon tehdasalueella tehtiin valmistelevia maatöitä. Sekä Hyppösen että Salmisen tonteilla rakennustyöt odottelivat vielä parempia aikoja.
Maailmansodan aiheuttama paha työttömyys oli alkanut helpottaa jo vuoden 1914 lopulla, mutta vuoden 1915 alussakin työttömyyttä oli vielä useilla aloilla, ja varsinkin rakennustoiminta oli lamassa. Helpotusta toi jonkin verran se, että työväki alkoi rakentaa työväenasuntoja – varsinkin kaupungin vuokraamille tonteille Lapin esikaupunkialueella. Nämä vuokrattiin siten, että suuriperheiset saivat ensin valita tonttinsa.
Tilannetta helpottaakseen kaupunki järjesti myös ns. hätäaputöitä. Metalliteollisuudessa vallitsi kuitenkin sodan ansiosta hyvä työtilanne ja viilaajista, vaskisepistä sekä rautasorvareista oli pulaakin. Vuoden 1915 kuluessa työttömyys hellitti myös Tampereen ympäristössä aloitettujen linnoitustöiden ja sotatarviketilausten myötä.
Tampereen katukuvassa näkyi sodan myötä yhä enemmän venäläisiä sotilaita. Paitsi että kaupungilla marssivat usein sotilaskomppaniat, rautatieasemalle pysähtyi tiheään tahtiin haavoittuneita kuljettavia junia. Monet haavoittuneista olivat siperialaisia ja heidät oli tuotu Puolan rintamalta mm. Ostrolenkan ja Lomshan luona käydyistä taisteluista. Alunperin sotilaille varattu Hatanpään sairaala oli pian täynnä ja sotilaita sijoitettiin vuoden 1915 aikana myös mm. yleiseen sairaalaan, palokunnan talolle ja ulkotyöväen talolle. Toipilaat värittivät osaltaan kaupungin elämää istuen puistojen penkeillä balalaikkaa soittaen ja laulaen.