Simo Holopainen

Hiljaiseloa kuivassa säässä

Sääolot

Vuosi 1913 oli Tampereella enimmäkseen kuiva ja poutainen kuten koko maassakin. Vuoden keskilämpötila oli lähes asteen pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampi. Sademäärä jäi vastaavasti keskiarvoja pienemmäksi. Erityisesti syksy oli normaalia lämpimämpi ja kuivempi. Vuoden kylmin kuukausi oli tammikuu (keskimäärin -6,5 celsiusta) ja lämpimin heinäkuu (18,8 celsiusta). Runsaista ukonilmoista johtuen sateisin kuukausi oli elokuu (104,6 mm) ja kuivin syyskuu (vain 6,2 mm). Lämmin kevätaurinko poisti Näsijärven jääpeitteen 7. toukokuuta ja järvi jäätyi uudelleen 14. joulukuuta.

Väestö

Tampereen keskimääräinen väkiluku vuonna 1913 oli kirkonkirjojen mukaan 46 077 henkeä. Syntyvyys pieneni hieman edellisestä vuodesta; ensiparkaisunsa päästi 991 uutta tamperelaista. Kuolleita vuoden aikana oli 614 henkeä, joten luonnollinen väestönkasvu Tampereella oli yhteensä 377 henkeä. Muutamana aiempana vuonna oli kaupungista muuttanut enemmän väkeä pois kuin sinne oli tullut, mutta vuonna 1913 muuttovoittoa kertyi 327 hengen verran.

Rakentaminen ja työllisyys

Rakentaminen oli selvässä aallonpohjassa vuonna 1913. Rakennuslupia haettiin vain 20 rakennukselle ja valmistuneita asuinhuoneita oli ainoastaan 259. Määrä oli selvästi pienempi kuin vuosisadan alun huippuvuosina. Laimeaa rakentamisintoa selittää aiempien vuosien muuttotappio; uusien asuntojen tarvitsijoita oli vähän. Lievä taloudellinen laskusuhdanne ei saanut myöskään tehtaita nostamaan uusia rakennuksia tai laajentamaan entisiä.

Vaikka Tampereella elettiin 1913 hiljaisen rakentamisen aikaa, eikä talous kasvanut vuosisadan vaihteen tahtia, ei kaupungissatyönvälitystoimiston mukaan esiintynyt suurempaa työttömyyttä. Työttömyydestä tosin valitettiin, mutta sitä ei koettu suoranaiseksi uhaksi. Ammattimiehethän löysivät aina jostakin toimeentulonsa, joten pahiten lamakausi olisi voinut vaikuttaa apu- ja sekatyömiehiin. Töitä löytyi katujen kunnostuksesta sekä sähkökaapelien lasku- ja viemäröintitöistä. Sumeliuksenkatua kivettiin ja Soukanlahdenkatua tasoitettiin, uusia viemäreitä rakennettiin Tammelan Puistokadun alueelle ja Kullervonkadulle. Kaupungin hätäaputöinä järjestettiin lisäksi mm. kivenlouhintaa Pohjoissatamassa.

Kasarmit

Aleksanteri I oli Tampereelle myöntämissään privilegioissa vapauttanut kaupungin sotaväen majoituksesta. Määräys venäläisen varusväen sijoittamisesta Tampereelle tulikin vuonna 1913 kohtuullisena yllätyksenä. Kaupungin oli rakennettava 9 lautaparakkia, jotka lopulta päätettiin sijoittaa Kalevankankaalle hautausmaan kupeeseen. Majoitusvelvollisuus lisäsi huomattavasti kaupungin menoja; kasarmien rakennustöihin oli myönnettävä yli puoli miljoonaa silloista markkaa. Lisäksi Tampereesta tuli sotilaskaupunki, jota esivalta pystyi tarvittaessa kontrolloimaan venäläisellä rykmentillä. Vakituista sotaväkeä Tampereelle sijoitettiin vuodesta 1914 alkaen.