Marjo Pihlajaniemi
Mummoja ja konnia-Tamperelaista elämää
Vuonna 1912 Tampereelle syntyi 569 poikaa ja 516 tyttöä, joista 17,4% oli aviottomia. Kuolleita oli väestöstä 361 miestä ja 378 naista. Kuolleisuus luvuissa on mukana ulkopaikkakuntalaiset, jotka ovat äkillisesti Tampereella menehtyneet. Muuton kautta Tampere sai 704 miestä ja 993 naista kun taas Tampereelta muutti pois 755 miestä ja 949 naista. Vuosi oli siis jonkin verran muuttotappiollinen, mutta syntyneiden määrän ollessa 339 henkilöä enemmän kuin samana vuonna kuolleiden, lisääntyi Tampereen väkiluku. Vuoden 1912 lopulla Tampereella asui 45 725 henkeä. Kyseisenä vuonna mitään vakavampaa kulkutautia ei liikkunut Tampereella. Eniten sairastettuja tauteja olivat vatsuri (598 kpl), yskä (543kpl) ja nielurauhastulehdus (518kpl).
Kunnallishoidon tilat eivät olleet merkittävästi lisääntyneet, vaikka ahtaus oli ollut ongelma jo pitkään. Vähäosaisten ja työläisten asunto-olot olivat kuitenkin tulleet yleiseen tietouteen vuosisadan alussa, joten asiaan alettiin kiinnitämään huomiota. Vuonna 1910 oli Juhannuskylään perustettu väliaikaisesti “Mummola”, joka koostui köyhäinhoidon varassa olleista iäkkäistä naishenkilöistä. Uusi rakennus oli asukkaiden mieleen sen keskeisen sijainnin vuoksi, mutta vuonna 1912 Tampereen kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa köyhäintalolle Koukkuniemen huvilan rakennukset, jotka olivat siihen asti olleet vuokrattuna Lapinniemin tehtaan työväenasunnoksi. “Mummolan” siirryttyä Lapinniemeen Juhannuskylän huoneet jäivät avohuoltoa nauttivien perheiden ilmaisasunnoksi. Vuonna 1912 tamperelaisia oli varsinaisessa köyhäinhoidossa 245 ja köyhäintalon työlaitoksessa 147. Kaikkiaan jossakin muodossa avustusta saaneita oli 3066. Valtuustokäsittelyssä hyväksyttiin arkkitehti Federleyn ehdotus terveyslautakunnan tarkastuksen ulottamiseksi kaikkiin työväenasuntoihin, mutta käytännön toimiin ei ehditty ryhtyä ainakaan saman vuoden puolella. Huomion kiinnittäminen työväen asunto-oloihin kertoo ajattelutavan muutoksesta. Työväen ongelmat eivät enää olleet pelkästään heidän ongelmiaan, vaan ne heijastuivat myös varakkaampien elämään, sillä hygienian puute ja pahatapaiset nuoret aiheuttivat ongelmia kaikille.
Vuoden 1912 lopulla paljastui Yhdyspankin Tampereen konttorin johtajan ja paikkakunnan yleisen luottamusmiehen lainopin kandidaatin Nils Idmanin miljoonakavallus. Samana vuonna oli oikeustapaus “tampereen talohuijarista”, jossa tamperelainen talonvälittäjä Vilho Nuuskala nosti kanteen etsivän osaston komisaariota ja kahta etsivää kohtaan, jotka olivat luvatta tunkeutuneet hänen asuntoonsa ja vieneet sieltä todistusaineistoa. Juttu oli lähtenyt liikkeelle jo ennemmin kun Nuuskala oli myynyt arvottoman rakennuksen E.S. Sinervälle, joka oli nostanut asiasta poliisikanteen. Kummatkin tapaukset olivat maankuuluja ja herättivät järkytystä kansan keskuudessa.
Lähteet:
Aamulehti 16.10.1912 s.6.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1912, Isak Julinin kirjapaino 1914 Tampere Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampereen keskuspaino 1979 Tampere
Markkola Pirjo, Työläiskodin synty. Tamperelaiset työläisperheet ja yhteiskunnallinen kysymys 1870-luvulta 1910-luvulle, Vammalan kirjapaino, Vammala 1994
Voionmaa Väinö, Tampereen kaupungin historia IV osa, Tampereen kaupungin kustannus 1935 Tampere