Heikki Kokko

Lavantautiepidemia työttömyyden riivaamassa kaupungissa

Vuoden 1909 aikana edellisenä vuotena uudestaan alkaneet venäläistämistoimenpiteet jatkuivat. Taloudellinen tilanne heikkeni ja työttömyys pysyi korkealla. Vuosi poikkesi aiemmista siinä, että tamperelaisissa tehtaissa ei vuoden aikana nähty yhtään lakkoa. Alkuvuodesta kaupungissa riehui laaja lavantautiepidemia.

uosi 1909 oli valtiollisessa elämässä jatkoa samaan suuntaan kuin edellinen. Suunta oli alkanut jo kesäkuussa 1908 keisarin hyväksyttyä ministerineuvoston tekemän ehdotuksen kaikkien tärkeimpien lainsäädäntö- ja hallintoasioiden siirtämisestä ministerineuvoston käsiteltäviksi ennen hallitsijalle esittämistä. Tällöin Suomen itsehallinto menetti suoran yhteytensä keisariin ja ns. toinen sortokausi tai toinen venäläistämiskausi alkoi.

Vuoden 1909 aikana keisari hajoittaa Suomen eduskunnan kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran puhemies Svinhufvudin sopimattoman arvostelupuheen takia ja toistamiseen eduskunnan kieltäydyttyä maksamasta ns. sotilasmiljoonia, eli korvausta siitä, ettei Suomesta jouduttu asevelvollisiksi Venäjän armeijaan. Hajotuksia seuranneissa uusissa eduskuntavaaleissa puolueiden väliset voimasuhteet pysyvät likimain samoina.

Alkuvuodesta Tampereella kärsittiin pahasta lavantautiepidemiasta. Syyksi selvisi saastunut vesijohtovesi, joka oli johdettu Näsijärvestä ilman minkäänlaisia puhdistuslaitteita. Lisäksi vesijohto ei oltu vedetty tarpeeksi kauaksi rannasta, vaikka mittauksin oli pystytty todistamaan veden olleen puhtaampaa kauempana Sillinkarin luona. Vesijohdon pidentämiseen ei ryhdytty ajoissa, vaikka sen viat olivat tiedossa. Kun työhön vihdoin ryhdyttiin lavantautiepidemian ollessa pahimmillaan tammikuussa 1909, niin myöhässä ollut toimenpide vain sekoitti Näsijärven pohjamutaa lisäten vesijohtoveden bakteerimääriä. Epidemia johti uusien puhtaampien vedenlähteiden etsimiseen, mutta toimenpiteet eivät vieläkään olleet riittävät, sillä vuonna 1916 kaupungin yllätti entisiäkin tuhoisampi lavantautiepidemia.

Vuoden 1909 aikana kaupunki laittoi joukkoliikennehanketta eteenpäin avaamalla raitiotierahaston. Kaupunkikuva kaunistui Näsikallion puiston valmistuttua.

Työttömyys polttavana ongelmana

Vuoden kuluessa maassa nähtiin useita pitkiä lakkoja, joista monet päättyivät työväenliikkeen kannalta huonosti. Edellisten vuosien laaja lakkoliike hiipui, eikä Tampereella nähty vuoden aikana ainoatakaan työtaistelua. Syinä tähän saattoivat olla toisaalta se, että taloudellinen korkeasuhdanne oli taittunut jo kahta vuotta aikaisemmin ja toisaalta se, etteivät edellisten vuoden tappiolliset lakot rohkaisseet ihmisiä työtaisteluihin. Lisäksi monien alojen työväestö oli saanut monia vaatimuksiaan läpi jo vuosien 1907 ja 1908 lakoissa.

Kansan Lehti ei asettanut paljon toiveita seuraavan vuoden suhteen, vuosi 1909 kun oli tuottanut sille niin paljon pettymyksiä. Maassa oli kasvava työttömyys ja työnantajat pyrkivät kiristämään työnteon ehtoja. Erityisesti paperiteollisuuden alalla monissa suurissa tehtaassa työehtojen huononnus oli huomattava työpäivän muuttuessa 8-tuntisesta 12-tuntiseen. Myös metalliteollisuuden alalla palkkaus heikkeni. Aamulehtikin toivoi, että näillä aloilla työehdot palautettaisiin entisiin.

Työttömyys koetteli erityisesti teollisuustyöväestöä, sillä Tampereen tehtaiden työntekijämäärän ollessa 8334, työllistivät ne lähes 400 työntekijää vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tampere kuitenkin veti puoleensa ihmisiä, sillä kaupunkiin muutti vuoden aikana sisään 152 ihmistä enemmän kuin kaupungista lähti.

Lähteet:
Aamulehti 1.1.1909 – 5.1.1910.
Kansan Lehti 1.1.1909 – 5.1.1910.
Tammerfors Nyheter 1.1.1909 – 5.1.1910.
Haapala Pertti, Tehtaan valossa, Tampere 1986.
Jutikkala Eino, Tampereen historia III. Tampere 1979. Sinisalo Uuno, Tampereen kirja. Kuvaus Tampereen vaiheista ja nykyisestä kaupungista. Tampere 1947.