Saija Penttilä

Sosialidemokraattien kaksijakoinen asema

Vuonna 1907 toimitettiin Suomessa ensimmäiset eduskuntavaalit. Tampereella Aamulehti julisti suomalaisen puolueen kannatusta suurin otsikoin Kansan Lehden mainostaessa työväen ehdokkaita. Perustuslaillisten äänenkannattajia olivat Tampereen Uutiset ja Tammerfors Nyheter. Aänestysvilkkaus olikin Tampereella hyvä: äänioikeutetuista 76 prosenttia kävi antamassa äänensä, kun koko maan äänestysprosentti oli 70,7. Äänioikeutettuja oli Tampereella 16 662 ja heistä “punaisen viivan” kävi vetämässä 12 780. Kaikissa Tampereen neljässätoista äänestyspaikassa sosialidemokraatit pärjäsivät ylivoimaisesti parhaiten ja keräsivät äänistä yli puolet.

Tampereella ääniä saivat:

Sosialidemokraattinen puolue         6 560

Suomettarelainen puolue                2 690

Kristillinen puolue                           1 430

Nuorsuomalaiset                            1 312

Ruotsalaiset                                    745

Evankelisluterilaiset                        73

amperelaisista ehdokkaista ensimmäiseen eduskuntaan tuli valituksi neljä: kaupanhoitaja Heikki Lindroos (sdp), mylläri, sittemmin toimistonhoitaja Juho Paunu (sdp), Aamulehden päätoimittajanakin toiminut sanomalehdentoimittaja Carl Viljakainen (nuorsuom.) sekä Tampereen reaalilyseon rehtori, vapaaherra Eino-Sakari Yrjö-Koskinen (suom.). Herroista kolme olivat jo kokeneita valtiopäiväinkävijöitä, sillä Lindroos oli toiminut porvarissäädyn edustajana 1904-1905, Viljakainen samassa säädyssä yhtäjaksoisesti peräti vuodesta 1894. Yrjö-Koskinen puolestaan oli edustanut ritaristoa ja aatelia vuoden 1897 valtiopäivillä.

Tampereen kaupunginvaltuusto uusi jäsenistöään vaihtamalla vuosittain kolmanneksen edustajista. Vuoden 1906 kunnallisvaaleissa työväenpuolue oli menestynyt siinä määrin, että katsoi järkeväksi asettaa omia ehdokkaita myös seuraavana vuonna. 1907 vaalitulos oli kuitenkin Sdp:lle nöyryyttävä, sillä puolue sai vain yhden edustajanpaikan. Kaupunkia, jonka väestöstä 60 prosenttia kuului työväenluokkaan, johti vuosina 1907-1909 suuryritysten omistajat ja johtajat, virkamiehet sekä vapaan ammatin harjoittajat. Vaalituloksen ja väestörakenteen epäsuhtaan vaikutti äänioikeus, sillä vaikka eduskuntavaaleissa noudatettiin jo yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, niin kunnallisissa vaaleissa äänioikeus oli yhä suhteutettu tulotasoon. Myös suomalainen puolue koki vaaleissa tappion, perustuslailliset puolestaan saivat murskavoiton. Sdp oli vaalitulokseen siinä määrin tyytymätön, että julisti seuraavana vuonna vaalilakon, eivätkä työläiset asettaneet omaa listaa ennen kuin jälleen vuonna 1910.

Vuonna 1907 Tampereen kaupunki jatkoi köyhäinhoitolaitoksen uudistamista. Prosessi oli aloitettu jo edeltävänä vuonna, eikä sitä ehditty kokonaan saattaa päätökseen vielä vuonna 1907. Vaivaishoidon sijaan oli alettu puhua köyhäinhoidosta ja avunannossa alettiin painottaa oma-aloitteisuutta ja itseapua aiempaa enemmän. Hoidon holhoavuuden keventäminen näkyi myös uuden järjestelmän rakentumisessa avohuollon ja palkattoman vapaaehtoishoidon varaan. Myös kauan kaavailtu raitiotieprojekti sai viimein tuulta purjeisiin, kun kaupunki perusti sen suunnittelemista varten komitean. Raitiotien rakentamisesta oli ollut puhetta jo pitkään, mutta vaikka “sen tarpeellisuutta tuskinpa kukaan epäilee, … ei kuitenkaan ole sen toteuttamiseksi ryhdytty minkäänlaisiin toimenpiteisiin ennenkuin 1907”, kirjoitetaan kunnalliskertomuksessa. Toinen hanketta puoltava seikka oli kaupungin kunnia, sillä useat jo Tamperetta pienemmätkin kunnat olivat raitiotiensä saaneet. Rakentaminen oli muutenkin 1907 paljon esillä, silloin valmistuivat mm. paljon keskustelua herättänyt Johanneksen kirkko ja klassillinen lukio. Myös paloasemaa ehditiin rakentaa melko pitkälle, ennen kuin se jouluaattona paloi ja rakentaminen piti aloittaa uudelleen.