Heikki Kokko

Murhenäytelmä Tampereella

Helmikuun 26. päivänä 1906 Venäjän valtakunnanpankin Helsingin konttori ryöstettiin. Syylliseksi paljastui lättiläinen rikollisjoukkio, joka oli hyvin harjaantunut aseiden käytössä. Ryöstön yhteydessä sai surmansa pankin vahtimestari. Myöhemmin Keravalla rikolliset ampuivat kiinniottoa yrittäneen santarmin.

Jan Tschokke riehui Tampereen poliisikamarilla, joka on kuvassa keskellä. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Yksi joukkion jäsenistä oli Jan Tschokke niminen ammattirikollinen, joka saapui pian ryöstön jälkeen Tampereelle naisystävänsä ja erään toverinsa kanssa. Seurue sai hankittua yösijan kaupungista, sillä heitä oli erehdyksissä luultu Baltian vainotuiksi pakolaisiksi. Asioiden oikea laita tuli kuitenkin pian selväksi, ja poliisi pidätti Tschokken Tampereen rautatieaseman pihalta.

Edellisen vuoden suurlakon aikana luottamus ja kunnioitus poliisia kohtaan oli heikentynyt, ja niinpä miestä pidättämään tulleet poliisit eivät halunneet panna Tschokkea rautoihin yleisen hämmennystilan välttämiseksi. Poliisin toimintaa hankaloitti se, että heidän tuliaseensa olivat edelleen suurlakon jäljiltä takavarikossa.

Pidätyshetkellä herkkäuskoiset poliisit olivat takavarikoineet ammattirikolliselta jo revolverin sekä tikarin, mutta Tschokkella oli vaatteidensa sisällä piilossa vielä toiset samanlaiset aseet, joilla hän poliisikamarilla tappoi kaksi poliisia ja haavoitti kahta muuta. Villin lännen tarinoiden kaltainen verilöyly keräsi paikalle sankan katsojajoukon.

Syntyneessä taistelussa Tschokke tappoi vielä yhden häntä kiinniottaneen miehen ja haavoitti kolmea. Lopulta useiden vangitsemisyritysten jälkeen hänet saatiin taltutetuksi palokunnan suurella vesiruiskulla. Myöhemmin mies sai Tampereen raastuvanoikeudessa kolmen miehen taposta ja viiden haavoittamisesta rangaistuksekseen elinkautisen tuomion.

Tapaus aiheutti paljon hämmennystä Tampereella. Porvarilliset lehdet syyttivät työväestöä sympatiasta, jonka Tshokke oli saanut kauppatorille kokoontuneelta väkijoukolta. Verenvuodatus johti myös siihen, että poliisien määrää Tampereella lisättiin.

Lähde:
Jutikkala Eino, Tampereen historia III. Tampere 1979.