Heikki Kokko

Katovuodesta toipuminen

Vuotta leimasivat kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin johtamat venäläistämistoimet, jotka veivät suuren osan tamperelaisen lehdistön huomiosta valtakunnalliselle tasolle. Paikallisista asioista Tampereella puhuttivat uudet väkijuomarajoitukset.

Taloudellinen tila oli varsinkin alkuvuodesta synkkä, kun koko maassa kärsittiin edellisestä suuresta katovuodesta. Tampereellakin kaupunki järjesti ilmaista ravinnonjakoa vähäosaisille. Loppuvuodesta kato ei vienyt uutta satoa ja taloudellinen tilanne parani. Vuoden lopussa tamperelaisten tehtaiden työntekijämäärä olikin noussut kahden vuoden tauon jälkeen. Vuonna 1902 työntekijöitä oli ollut 7746 ja vuonna 1903 määrä oli 8262.

Vuoden aikana Tampereelta pois muuttaneiden määrä oli suurempi kuin sisään muuttaneiden. Muuttovoitto kääntyi miinukselle ensimmäisen kerran sitten 1860-luvun ollen -64 henkilöä. Lukua selittänee osaksi se, että osa työväestä siirtyi maaseudulle, sillä katovuoden sattuessa mahdollisuudet ravinnon saamiseksi olivat siellä paremmat kuin kaupungissa. Lisäksi työntekijöiden liikkuvuutta lisäsivät maaseudulla teetetyt hätäaputyöt, joiden toivottiin koituvan pysyvimmiksi parannuksiksi maanviljelyn alalla uusien katovuosien sattuessa. Syntyvyyden ansiosta Tampereen väkiluku kuitenkin nousi 557 :llä päätyen 39296 :een.

Tampereen hallinnossa tapahtui syksyllä 1903 merkittävä muutos, kun pitkäaikainen pormestari Fredrik Procopé jätti tehtävänsä 69-vuotiaana. Hän oli aloittanut virassaan vuonna 1867.

• Raittiusliikkeen voitto
• Venäläistämistoimien vastustus

Lähteet:
Aamulehti 1.1.1903 – 5.1.1904.
Kansan Lehti 1.1.1903 – 5.1.1904.
Tampereen uutiset 1.1.1903 – 5.1.1904.
Haapala Pertti, Tehtaan valossa, Vammala 1986.
Rasila Viljo, Tampereen historia II. Tampere 1984.
Voionmaa Väinö, Tampereen kaupungin historia III, Tampere 1932.