Salla Elo

Työttömyys ja kylmä kesä vaivasivat

Vuosisadan alussa työttömyydestä tuli vakinainen käsite Tampereella. Jo talvella 1900-1901 kaupunki järjesti hätäaputöitä sadoille tarvitseville. Seuraava talvi oli edellistä pahempi. Tammikuussa 1902 rahatoimikamari myönsi 25 000 markkaa anniskeluvarorahoja hätäaputöiden järjestämiseksi. Maaliskuussa määrättiin lisää 15 000 markkaa. Hätäaputöiden tarve loppui vasta huhtikuun alussa. Hätäaputöinä teetettiin yleensä teiden kunnostus- ja katujen avaustyötä sekä sepelin hakkuuta.

Syksyllä 1902 työttömyys uusiutui jälleen. Tämän johdosta työttömille järjestettävien aputöiden organisointi alkoi muodostua osaksi hallintoa. Syksyllä valtuusto asetti hätäapukomitean selvittämään työttömyyden laajuutta. Samalla pohdittiin auttamistapoja. Komitea sai selville, että 200 kuntalaista oli vailla työtä. Luku oli tuohon aikaan suuri.

Työttömille tarkoitetut hätäaputyöt olivat pääasiassa sepelinhakkuuta ja kadunkiveämistä. Kuva: E.A.Bergius, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kylmä ja sateinen kesä

Koko vuoden säätä leimasi keskivertoa kylmemmät lämpötilat ja runsaat sademäärät. Erityisen sateista ja kylmää oli kesällä. Huhtikuu oli kuitenkin poikkeuksellisen kuiva ja kylmä. Näsijärvestä lähtivät jäät vasta toukokuun 28. päivä. Järvi jäätyi uudelleen 25. marraskuuta.

Väkiluku kasvoi edellisvuoteen verrattuna 554 henkilöllä ja oli vuoden lopussa 39 296. Vuonna 1902 Tampere kärsi ensimmäistä kertaa 1900-luvun aikana muuttotappiosta. Kaupungista muutti pois 64 henkilöä.