Teksti Tuomas Hoppu

Haavoittuneiden auttaminen

Suomalaiset katsoivat velvollisuudekseen pyrkiä auttamaan sodan uhreja. Tässä tarkoituksessa pidettiin jo 12.8.1914 Tampereen kaupungintalossa naisten yleinen kokous, jossa perustettiin “Avustusyhdistys hätääkärsiviä ja haavoittuneita varten”. Yhdistys lähetti jo syyskuun puolivälissä 1914 kaksikymmentäneljä säkillistä sidetarpeita Venäjän rintamalle lähetettävien suomalaisten ambulanssien käyttöön.

Mainittu yhdistys pyrki haavoittuneiden lisäksi auttamaan myös heikossa taloudellisessa asemassa olevia kaupunkilaisia. Koska tällainen kaksijakoisuus katsottiin toiminnan kannalta hankalaksi, teki pormestari Uno Caselius lokakuun alussa 1914 ehdotuksen pelkästään haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden avustamiseen tarkoitetun yhdistyksen perustamiseksi Tampereelle. Caseliuksen johdolla perustettiinkin vielä samassa kuussa Suomen Punaisen Ristin Tampereen osasto.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Tampereelle oli sijoitettuna useisiin eri paikkoihin haavoittuneita ja sairaita itärintamalta tuotuja venäläisiä sotilaita. Tämä kuva on potilaista ja hoitajista Mustalahdenkatu 18:ssa sijainneesta sotasairaala numero 16:sta. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Punainen Risti alkoi keräämään varoja ja varustamaan haavoittuneiden sotilaiden hoitamista varten 40-paikkaista sairaalaa Tampereen kaupungin sille luovuttamaan Hatanpään huvilarakennukseen. Toiminta ja sairaala siirtyivät kuitenkin joulukuussa 1914 yleisvenäläisen kaupunkien liiton jäseneksi liittyneen Tampereen kaupungin haltuun. Hatanpäälle ja moniin muihin paikkoihin ympäri kaupunkia sijoitettiin sitten seuraavien vuosien kuluessa rintamalta saapuneita haavoittuneita venäläisiä sotilaita.