Heikki Kokko
Tampereen Teknillinen Seura
Teknisten ratkaisujen vaikuttaja
Tampere kehittyi 1800-luvun lopussa maan johtavaksi teollisuuskeskukseksi. Kehittyvä tekniikka vaati koulutettua työvoimaa, sillä työtehtävät eriytyivät ja muuttuivat haasteellisimmiksi. Teollisuuslaitokset tarvitsivat yhä enemmän työnjohtajia ja suunnittelijoita.
Työntekijät olivat järjestäytyneet työväenyhdistyksiin, mutta koulutetusta työvoimasta teknikot, insinöörit ja arkkitehdit eivät tulotasoltaan, eivätkä asemiltaan, kuuluneet työväenluokkaan, sillä useat heistä toimivat esimiestehtävissä. Teknikoita, insinöörejä ja arkkitehteja yhdisti toisiinsa teknillisen alan tuntemus ja samankaltainen sosiaalinen asema. Monia heistä yhdisti myös valtakunnallisen Tekniska Föreningen i Finland -yhdistyksen jäsenyys.
( Laatikko Teknillisen seuran yhteyksistä)
Tampereen kaltaisessa teollisuuskaupungissa oli kuitenkin tarvetta myös paikallistason yhteistoimintaan. Tampereen Teknillinen seura perustettiin maaliskuussa 1893. Ensimmäisen kokouksen kutsui koolle K. Snellman, joka toimi tie- ja vesirakennushallituksen piiri-insinöörinä. Hieman myöhemmin samassa kuussa pidetty varsinainen perustamiskokous päätti pyrkiä Tekniska Föreningen i Finland -järjestön alaosastoksi, joka myös hyväksyi hakemuksen seuraavana vuonna.
Teknillisen Seuran kokouksissa esitelmöitiin vilkkaasti erilaisista teknisistä ratkaisuista. Oman alan tiedon välittäminen jäsenistölle olikin yksi seuran tärkeimmistä tehtävistä. Arkisempaa toimintaa oli samanhenkisten ihmisten seurustelu seuran tiloissa. Esitelmätoiminta jatkui vilkkaana aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, jonka jälkeen se alkoi pikkuhiljaa hiipua. Seuran ohjelmaan kuuluivat myös tutustumiskäynnit jäsenistöä kiinnostaviin uusia teknisiä ratkaisuja sisältäneisiin kohteisiin.
Seura oli useista ajan muista klubeista poiketen kaksikielinen. Suomi alkoi yleistyä ruotsin kielen rinnalla 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta silloin ja kauan sen jälkeenkin saatettiin samalla istumalla vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen. Kielikysymys ei monista muista yhdistyksestä poiketen noussutkaan ratkaisevaksi Teknillisen Seuran toiminnassa.
Teknillinen Seura pyrki pysymään erossa politiikasta, eikä se suoranaisesti osallistunut vaalitoimintaan. Kaupungin hallintoon seura tuli kuitenkin useasti vaikuttaneeksi, sillä Teknillinen Seura toimi jonkinlaisena epävirallisena kaupungin neuvoa-antavana teknillisenä elimenä, jolta pyydettiin lausuntoja kaupungin infrastruktuurin kehittämiseen liittyneissä asioissa. Erityinen merkitys sillä oli vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, jolloin kaupungin hallinnolla ei ollut vahvaa teknistä tietämystä, eikä kaupungin palkkalistoilla ollut montaa teknisen alan osaajaa.
Jäsenistö
Seura teki vuonna 1903 linjauksen, jonka mukaan jäseneksi pääsisi vain teknikko tai muuten korkeamman yleisen sivistyksen omaava henkilö. Seurassa toimi paljon muitakin kuin ensisijaisesti teknillisen alan ihmisiä. Esimerkiksi vuonna 1904 joukosta löytyi mm. pankinjohtaja, proviisori, varatuomari, piirilääkäri ja eversti. Seuraan oli myös kuulunut alusta alkaen teollisuudenharjoittajia, joista monella oli yhteyksiä Tampereen kahteen vaikutusvaltaiseen yhdistykseen Kauppaseuraan ja Konversationsklubbiin. Vuonna 1907 jäseneksi pääsemisen kriteereitä muutettiin siten, että uuden jäsenen oli saatava puolelleen 2/3 osan enemmistö.
Vuonna 1893 perustetun Tampereen teknillisen seuran jäsenmäärä nousi vuonna 1902 noin 160:een, jonka jälkeen se lähti hienoiseen laskuun. Alimmillaan jäsenluku oli vuonna 1913, kun 7 % jäsenistä oli maksukyvyttöminä. Notkahdus oli yhteydessä Yhdyspankin johtaja Nils Idmanin miljoonakavallukseen, joka johti Tampereen liike-elämän hetkelliseen notkahdukseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana seuran jäsenmäärä nousi voimakkaasti, koska teollisuuden vienti veti ja tehtaiden suuret investoinnit toivat koulutettua teknisen alan henkilöstöä kaupunkiin. Vuonna 1918 jäseniä oli yli 170.
Tampereen Teknillisen Seuran puheenjohtajia:
1893-1895 Karl Snellman
1895-1900 J. T Durchman
1900-1902 Chr. Bruun
1902-1904 Magnus Lavonius
1904-1906 Emil Graeffe
1906-1911 Birger Federley
1911-1913 Axel Solitander
1913-1915 Robert Lavonius
1915-1918 Magnus Ingberg
1918 E. H. Liljeroos
1918-1919 John Nessling