Teksti: Ilari Taskinen

Rautatie mullistaa Tampereen liikenteen

Rautatieliikenne mullisti liikkumisen. Se oli suhteellisen kallista eikä siihen ollut tavallisella työmiehellä varaa aluksi, mutta se oli silti halvempaa ja paljon nopeampaa kuin vanhat kulkuneuvot. Matka Tampereelta Helsinkiin kesti aluksi lähes kuusi tuntia ja Turkuun melkein seitsemän. 1880-luvulta vuosisadan vaihteeseen mennessä matkustajamäärät yli kymmenenkertaistuivat. Myös tavaran kuljetukset nelinkertaistuivat. Eniten matkoja koko 1800-luvun lopun Tampereelta tehtiin lähelle Lempäälään ja Toijalaan ja Porin radan valmistuttua Nokialle. Myös pysäkit Vehmaisissa ja Santalahdessa vetivät väkeä. Rautatiestä muodostuikin ennen kaikkea merkittävä väline Tampereen alueen lähiliikenteelle. Matkustaminen myös halpeni ja matkustajamäärien kasvu selittyikin ennen kaikkea tavallisten työläisten matkustamisesta

Tampereen puinen rautatieasema ja ratapihaa syksyllä 1932. Kuva: Teuvo Mäkinen 25.9.1932. Vapriikin kuva-arkisto.

Rautatie vaikutti suuresti muuhun liikenteeseen. Suurin vaikutus rautatiellä oli Pyhäjärven laivaliikenteelle, joka kuihtui täysin Tampereen ja Hämeenlinnan välisen radan valmistuttua. Samoin kävi esimerkiksi Tampereen ja Porin väliselle maantieliikenteelle Porin radan valmistuttua. Yleisesti kävikin niin, että rautatie kuihdutti sen reitillä olleet vanhat liikenteenmuodot. Toisaalta rautatie myös loi uutta liikennettä myös muille liikenteenaloilla, kun rautatiestä syrjäisemmät seudut pyrkivät liittämään itsensä rautatieverkostoon uusilla maanteillä ja laivareiteillä. Laivaliikenteen loppuessa syntyivät myös huviristeilyt, joita reiteiltä poistuneet laivat alkoivat järjestää. Suurin vaikutus rautateillä oli laivaliikenteeseen, joka oli ennen ollut tärkeimmässä roolissa esimerkiksi Tampereen ja Hämeenlinnan liikenteessä. Myös monet vanhat valtaväylät maalla tyhjenivät muutamaksi vuosikymmeneksi ennen autojen saapumista liikenteeseen.

Rautatiellä oli myös suuri vaikutus viestintään. Postin kulkeminen nopeutui huomattavasti heti rautatien valmistumisesta lähtien ja junien vauhtien noustessa ja vuorojen lisääntyessä postin jakeluaika kutistui vielä lisää. Ensimmäiset lennätinlinjat rakennettiin myös rautatien varteen.

Ratojen rakentaminen jatkui kiivaana heti radan saavuttua Tampereelle, ja Pohjanmaan rataa alettiin rakentaa Näsijärven itäpuolelle jo 1879. Radasta Tampereelta Poriin käytiin pitkät keskustelut, mutta vuonna 1890 senkin rakentaminen pääsi alkuun. Näin Tampere sai muutamassa vuosikymmenessä nykyiset pääratansa vuonna 1971 avattua Parkanon-rataa lukuun ottamatta.

Lähteet:
Ajo Reino, Tampereen liikennealue, 1944
Immonen K.J. Valtionrautatiet 1862-1962, 1961
Jutikkala Eino, Hämeen historia 4, 1969
Kiiskinen Kyösti, Rautahevon kyydissä, 1996
Rasila Viljo, Tampereen historia 2, 1984
Voionmaa Väinö, Tampereen kaupungin historia III, 1932