Teksti Jarmo Peltola

Sukupuoli, ikä ja siviilisääty

Tampere oli naisten kaupunki. Maailmansotien välisenä aikana naisvaltaisuus korostui kaupungissa erityisen voimakkaasti. Erityisen korostunut naisten suuri osuus oli 15 ikävuodesta lähtien. Naisenemmyys vaikutti myös sukupuolten tilastolliseen avioliittoistumiseen. Naisia oli yksinkertaisesti niin paljon, että naimisiin pääseminen tai joutuminen oli naisille ainakin tilastollisesti mitattuna huomattavasti vaikeampaa. Kysynnän ja tarjonnan laki avioliittomarkkinoilla oli numeroiden valossa sellainen, että miehillä oli vara valita, ja naisille ei aina riittänyt kumppaneita valittavaksi asti. Käytännössä tilanne oli tuskin aivan niin ankea, vaan romantiikka roihusi ja varmasti aikaansaapa nainen otti myös sen, jonka oli valinnut.

 

Tamperelaisista selvä enemmistö oli naisia. Kuvassa talouskurssilaisia Nekalan koululla 1937. Kuva: Aamulehti 7.8.1937, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

 

Naisten kaupunki?

Vuoden 1930 väestölaskennan mukaan Tampereella asui 25 785 miestä, ja 35 499 naista. Asukkaita oli yhteensä 61 284. Naisia oli 58 % ja miehiä 42 % Naisia oli vuonna 1930 9 714 enemmän kuin miehiä. Helsingissä naisia oli peräti 36 172 enemmän kuin miehiä. Tampereen väestön ikärakenne johtui erityisesti elinkeinorakenteesta, hyvin menestyneen tehdaskaupungin imusta seuranneesta muuttoliikkeestä. Kaupungissa oli vuonna 1920 131 naista jokaista sataa miestä kohden. Vuonna 1935 osuus oli peräti 135. Ilmeisesti elinkeinorakenteen vähitellen tapahtuvasta muutoksesta johtuen naisia oli vuonna 1945 enää 131 sataa miestä kohden. On merkillepantavaa, että suhdeluku oli pienentynyt, vaikka takana olikin juuri päättynyt sota. Suhteellisesti laskettuna Tampere oli kuitenkin naisvaltaisin maan muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Hieman pienemmistä kaupungeista Vaasan sukupuolijakauma oli vuosina 1920 ja 1930 hyvin samansuuntainen.

Kaikissa Suomen kaupungeissa sukupuolten välinen suhteellinen jakauma oli eri ikäluokissa suurin piirtein samankaltainen. Poikia oli enemmän kuin tyttöjä, mutta erikoisesti kannattaa panna merkille, että naisia oli ikäluokasta 15-19 lähtien enemmän kaikissa kaupungeissa. Poikkeuksena voidaan pitää Kotkan kaupunkia, joka puu- ja paperiteollisuuden ja suuren sataman myötä veti miespuolista väestöä niin paljon että ikäluokkiin 25-29 ja 30-39 enemmän miehiä kuin naisia. Kotkahan tunnettiin kaupunkina, jonka sahoilla ja satamissa myös naiset työskentelivät, ja se kertoo ennen kaikkea siitä, että miespuolista työvoimaa ei välttämättä ollut tarpeeksi, tai ainakin siitä, että sahoilla ja satamissa oli myös töitä, joista naiset fyysisesti selvisivät. Lisäkimmoke naisten palkkaamiseen oli luonnollisesti myös se, että heille oli mahdollista maksaa ja myös maksettiin huonompia palkkoja kuin miehille.

Miten tämä kaikki liittyy Tampereeseen? Siten, että Tampereen naisvaltaisuudella on sama selitys. Kaupungin työpaikkatarjonta suuntautui erityisesti naisille, kun taas perinteisesti erityisen miesvaltaiset teollisuuden alat olivat heikommin kehittyneitä, vaikka niiden osuus kasvoikin maailmansotien välisenä kautena. Mielenkiintoisen jatkotutkimuksen aihe olisikin, Kotkan mallia mukaellen, tamperelaisten tekstiilitehtaiden työvoiman sukupuolirakenne verrattuna maan muuhun tekstiiliteollisuuteen. Kaupungin sukupuolirakenteesta lisää sivuilla vanhoja ja nuoria tamperelaisia ja kaupunkilaisten siviilisäätyä käsittelevällä sivulla naimaton, nainut, eronnut vai leski.

 

Vanhoja ja nuoria tamperelaisia

Syntyvyyden pudottua vuoden 1910 tienoilla, alkoi nuorempien ikäluokkien osuus kaupungin väestöstä supistua hiljalleen. Tamperella, runsaasta muuttovoitosta johtuen, nuorten ikäluokkien osuus ei ollut missään vaiheessa niin suuri kuin joissakin suomalaisissa maalaiskunnissa.

Suurissa kaupungeissa on alle 14 vuotiaiden osalta enemmän poikia kuin tyttöjä. Ikäluokasta 15-19 lähtien naisten enemmyys Tampereella verrattuna muihin kaupunkeihin on selkeästi suurempaa. Vasta yli 60-vuotiaiden osalta vanhojen naisten osuus verrattuna vanhoihin miehiin nousee kaupungeissa yleensä Tamperetta suuremmaksi. On kuitenkin huomattava katsoa ikärakennetta sekä suhteellisina että absoluuttisina lukuina, sillä tässä tapauksessa varsinaiset luvut paljastavat sen minkä suhteellinen tarkastelutapa kadottaa. Tosin suhteelliset luvut kertovat hyvin sen, että ikäjakaumat eivät poikenneet toisistaan kuitenkaan niin paljon kuin olisi voinut olettaa.

Ikäluokitukseen nähden on niinikään huomattavissa, että verraten suuri osa väestöstä kuuluu ikäluokkiin 10-19, 20-29 ja 30-39. Tämä johtui siitä, että mainittujen paikkakuntien ja varsinkin suurimpien kaupunkien väestön lisääntymisessä luonnolliset tekijät, syntyneisyys ja kuolleisuus, ovat vähemmän tärkeitä kuin sisäänmuutot, joiden runsaus ensi sijassa määrää väenlisäyksen runsauden. Siten työkykyisimmät ikäluokat, jotka yleensä runsaslukuisimmin ottavat osaa muuttoliikkeeseen ovat poikkeuksellisen voimakkaasti edustetut.

Tästä on seurauksena myös se, että kaupungeissa, joissa työpaikkojen määrä lisääntyi voimakkaasti, ikärakenne muuttui keskeltä paksuksi. Pienissä kaupungeissa, missä työpaikkojen määrä ei juurikaan kasvanut, olivat nuorempien ikäryhmien osuudet suhteellisesti suuremmat, koska sellaiset kaupungit ennen kaikkea luovuttivat työikäistä väestöä suurempiin kaupunkeihin.

 

Naimaton, nainut, eronnut vai leski

Tampereen naisenemmyys on synnyttänyt monenlaisia tarinoita. Tosin kerrotaan turkulaisistakin kaikenlaisia “kyl määkin turuus”-tarinoita. Tamperelaiselle miehelle oli avioituminen ainakin tilastollisesti helppoa. Kun taas naisille se oli suhteellisesti mitattuna vaikeampaa. Koska luvuissa on mukana myös 15-vuotta nuoremmat, naimattomia oli eniten sekä miesten että naisten keskuudessa.

Kuitenkin pitää muistaa, että tästä sukupuolten välisestä määrällisestä epätasapainosta johtuen avioliittoisuus oli kaupungissa varsin korkealla tasolla, ja erityisen korkealle se nousi kun lama-ajan vaikeuksista kaupungissa selvittiin. Matemaattinen tosiseikka oli kuitenkin se, että kaikille naisille ei tahtonut löytyä omaa miestä, varsinkin kun miehet tuppasivat kuolemaan naisia aikaisemmin. Tästä syystä leskien osuus oli suurempi naisten kuin miesten joukossa. Kun nainen otti taasen eron, oli uudelleen avioituminen tilastollisesti vaikempaa kuin miehillä. Naimattomien miesten osuus koko kaupungin urosjoukosta oli kuitenkin suhteellisesti korkeampi kuin naimattomien naisten osuus kaupungissa asuvasta hameväestä.

Tampere suurista kaupungeista kaikista nurkkakuntaisin, eli vuosina 1920 ja 1930 paikkakunnalla syntyneiden osuus prosentuaalisesti suurin 44-45 %. Tosin Helsinkiä lukuunottamatta muissa suurissa kaupungeissa tilanne oli hyvin samankaltainen. Mutta kun huomataan, että paikkakunnalla syntyi suurin piirtein yhtä paljon poikia ja tyttöjä. Lisäksi tiedetään, että naisten muuttoliike Tampereelle oli miesten muuttoliikettä suurempi ja että naisten avioitumisen oli vaikeampaa. Tällöin joku voisi luulla, että nimenomaan muualta tulleet jäivät vanhoiksi piioiksi ja pojiksi, mutta: Laskentapaikkakuntien syntyperäisessä väestössä oli naimattomien suhdeluku suurempi, kun taas leskien ja eronneiden suhdeluku suurempi muualla syntyneiden keskuudessa. Täytyisikö tätä tulkita siten, että se joka lähti liikkeelle, pysyi myös liikkeellä eli vierivä kivi ei sammaloidu.

Lähteet:
SVT, Väestönlaskenta vuosilta 1920 ja 1930.
Jutikkala, Eino, Tampereen historia III, vuodesta 1905 vuoteen 1945, Tampere 1979, s.15-16.