Teksti Jarmo Peltola, kuviot Jouni Keskinen

Muuttoliike

Vuoden 1918 tapahtumien seurauksena, oli selvää, että vuoden 1919 Tampere ei houkutellut ihmisiä. Asunto-olosuhteet olivat heikot ja työmarkkinatkaan eivät elpyneet kovin nopeasti. Tampereen sisäänmuutto kertoo 1920-luvun nousukaudesta muun muassa sen, että se oli hyvin rauhallinen, eikä sisältänyt mitään suuria muutoksia. Vuoden 1930 lopulla annettu asetus muuttokirjoista vaikutti sekä sisään- että ulosmuuttoon. Siitä johtuen vuoden 1931 sisään- ja ulosmuuton luvut eivät kerro varsinaisesta muuttamisesta, sillä esimerkiksi naisten piikki ylöspäin kertoo pitkälti 1920-luvun nousukauden aikana kaupunkiin muuttaneiden, mutta muualle kirjoille jääneiden kirjoittautumisesta tamperelaisiksi.

Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1918-1938: Terveydenhoitolautakunnan kertomukset. Tampereen kaupungin tilastollinen vuosikirja 1956, taulut 39, 40, 42.

Naisten kannalta kaupunki oli edelleen houkutteleva paikka, kun taas miehet muuttivat kirjojaan enemmän Tampereelta pois, kuin tänne. Tampere ei näin ollen näyttäytynyt vuonna 1931 mitenkään houkuttelevana miesten näkökulmasta. 1930-luvun lopulla Tampereen tekstiilitehtaat tarvitsivat runsaasti työvoimaa, minkä vuoksi naisten sisäänmuutto oli vuosina 1932-1937 selkeästi miesten sisäänmuuttoa suurempi.

 

Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1918-1938: Terveydenhoitolautakunnan kertomukset. Tampereen kaupungin tilastollinen vuosikirja 1956, taulut 39, 40, 42.

Vuoden 1937 väestönlisäys ei selity kokonaan Pispalan liitoksella. Kun liitoksen mukaanaan tuoma väestön määrä ja luonnollinen väestönlisäys vähennetään koko väestömäärän kasvusta, jää jäljelle yli 4000 Tampereelle muuttanutta. Jutikkala epäilee, että vaikka olikin korkeasuhdanteen huippu, saattaisi vuoden 1937 muuttohuippuun sisältyä aikaisemmin tapahtuneita ja tuolloin kirjaamatta jääneitä muuttoja. Epäilyjä tukee se, että henkikirjojen perusteella laskettu muuttovoitto jää hieman alle 3000 hengen.

 

Tampereen muuttosuunnat

Tampereelle muuttaneiden suuri enemmistö – parhaimmillaan 80 % – oli maaseudulta. Maaseudulta lähteneistä 66% ja kaikista muuttaneista puolet saapui Tampereen läheisyydestä suurin piirtein nykyään Pirkanmaaksi kutsutulta alueelta. Suuri oli lähikuntalaisten Messukyläläisten, Pirkkalalaisten, Kangasalalaisten, Lempääläläisten ja Teiskolaisten osuus muuttaneista. Myös hieman etäämmällä sijainneista pienistä kunnista, kuten Juupajoki, Kuru ja Karkku muutti Tampereelle, niiden omaan väestömäärään nähden paljon ihmisiä. Myös kauempana, noin 40-kilometrin päässä sijainneista väestömäärältään suurista kunnista tuli määrällisesti paljon ihmisiä. Tällaisia kuntia olivat Ruovesi, Ikaalinen, Orivesi, Virrat ja Hämeenkyrö.

Vuosina 1926-27 Tampereelle Pirkanmaata kauempaa muuttaneista pienempi osa saapui kaupungeista ja suurempi osa maaseudulta. Helsikiläisten osuus Tampereelle suuntautuneesta muuttoliikkeestä oli koko ajan suuri. Peräti 12 % vuosina 1936-37 Tampereelle muuttaneista saapui Helsingistä. Myös Turusta, Porista, Hämeenlinnasta ja Vaasasta saapui paljon väkeä ja kolmekymmentä luvulla myös Lahdesta, Jyväskylästä, Viipurista ja Oulusta. Jutikkala otaksuukin, että kaupunkien osalta Tampereen vetovoima laajeni pohjoiseen ja itään päin.

Pirkanmaata kauempaa Tampereelle muuttaneista moni tuli Helsingin radanvarren taajamoituneista maalaiskunnista. Monet Tuusulalaiset, Hyvinkääläiset, riihimäkiset ja Hattulalaiset muuttivat Tampereelle. Toinen tulomuuttosuunta oli Satakunta. Varsinkin Lavialta, Suodenniemestä, Kokemäeltä ja Huittisista suunnistettiin Tampereelle. Myös ainakin osaa satakuntalaisten muutoista saattoi selittää junarata, mikä lienee selittäjänä myös Keuruulta, Ähtäristä, Petäjävedeltä, Laulkaalta, Äänekoskelta, Jyväskylän maalaiskunnasta, Seinäjoelta, Kauhavalta ja Ylivieskasta Tampereelle suuntautuneelle muuttoliikkeelle.

1920- ja 1930-luvun alussa Tampere toimi etappina, johon kaupunkiin muuttaneet maaseudun asukkat pysähtyivät vähäksi aikaa, ottaakseen pitemmän askeleen johonkin toiseen kaupunkiin. Tampereelle muutettiin paljon Helsingistä, mutta aina aikakauden loppupuolelle Tampereelta lähdettiin vielä useammin pääkaupunkiin. 1930-luvun lopulla tilanne muuttui: Jutikkalan sanoin “Tampere oli lakannut toimimasta ihmisten keräilykeskuksena, johon siirryttiin lännestä ja pohjoisesta ja joka puolestaan lähetti väkeä eteenpäin etelään.” Turun ja Tampereen välinen muutto oli tasapainossa. 1920-luvulta lähtien Pori imi Tampereelta enemmän väkeä kuin luovutti. Sen sijaan Lahdesta, Viipurista ja Vaasasta muutettiin Tampereelle enemmän kuin päinvastoin.

Tamperelaisten syntymäpaikat vuosina 1920 ja 1930 väestölaskennan mukaan

ALUE	1920		1930
	n	%	n	%
Tampere	21666	45,3	25603	41,8
Muu Hämeen lääni	11879	24,8	15163	24,7
Uudenmaan lääni	1410	3,0	2010	3,3
Turun ja Porin lääni	6835	14,3	9585	15,6
Ahvenanmaa	17	0,0	27	0,0
Viipurin lääni	767	1,6	1428	2,3
Mikkelin lääni	478	1,6	681	1,1
Kuopion lääni	746	1,6	980	1,6
Vaasan lääni	2770	5,8	3671	6,0
Oulun lääni	669	1,4	928	1,5

 

Vuoden 1930 muuttokirja-asetus

Vuonna 1930 säädettiin, että henkilö joka muutti pois seurakunnasta, jonka kirjoihin, tai kunnasta, jonka siviilirekisteriin hänet oli merkitty, tuli viimeistään kahden kuukauden kuluttua ilmoittaa muuttamisestaan asianomaiselle kirkkoherranvirastolle tai rekisteriviranomiselle. Ilmoittamisen täytyi tapahtua henkilökohtaisesti, postitse tai asiamiehen kautta. Saman kunnan alueella muuttamista ei tarvinnut ilmoittaa, “ellei asianomainen kirkkoherranvirasto sitä nimenomaan vaadi”. Muuttoilmoituksen tekemättä jättämisestä oli seurauksena sakkorangaistus, joka kovimmillaan saattoi olla 50 päiväsakkoa.

Ihmiset eivät kuitenkaan kadonneet rekistereistä muuttoilmoituksen jättämisen myötä, vaan heidät poistettiin lähtöpaikkakunnan rekistereistä vasta kun uuden asuinpaikkakunnan kirkkoherranvirasto tai rekisteriviranomainen ilmoitti rekisteröineensä paikkakunnalle muuttaneen henkilön.

Uusi asetus muuttokirjoista ei poistanut tietenkään väestön liikkumista, mutta se reaaliaikaisti väestökirjanpitoa. Sen myötä pienentyivät varsinkin monien teollisuuspaikkakuntien väestötilastoissa näkyneet eroavaisuudet henkikirjoihin ja kirkonkirjoihin sekä siviilirekisteriin merkittyjen ihmisten määrissä.

 

Vuoden 1940 siirtoväki

Talvisota toi Tampereelle myös siirtoväkeä. Kaupungin väestö lisääntyi 7 431 hengellä. Samaan aikaan kun asuntotilanne oli talvisodan pommitusten vuoksi huonontunut merkittävästi, piti kaupunkiin asuttaa huomattava määrä siirtoväkeä. Tampere oli menettänyt pommituksissa yhteensä 3028 huonetta eli osa tamperelaisista oli vailla asuntoa ja uusia tulijoita oli runsaat 7300, joista vain pieni osa lopullisesti muutti Tampereelle. Suuri osa tulijoista oli ilmeisesti viipurilaisia.

Kaikkien Tampereelle tulleiden sijoituspaikka ei ollut Tampere, vaan jokin muu kunta. Tampere työpaikkoineen veti kuitenkin muihin kuntiin sijoitettua siirtolaisväestöä puoleensa. Asuntoa vailla olevat perheet, monessa tapaukksessa juuri siirtoväkeä, asuivat siirtolapuutarhamajoissa ja muissa asunnoiksi kelpaamattomissa paikoissa, jopa ladoissakin. Kaupungin asunnontarkastaja totesi:

Talveen mennessä lienevät sentään lämmityslaitteita vailla olleissa suojissa majailleet päässeet tavalla tai toisella sijoittumaan lämmitettäviin huoneisiin. Tilanteen helpottamiseksi annettiin eräin ehdoin lupia aikoinaan tyhjennettäviksi vaadittujen suojien uudelleen asuttamiseen, mutta niitäkään ei ollut enää monta tarjolla, koske ne oli tyhjentämisen jälkeen yleensä varattu alkuperäisiä tarkoituksiaan palvelemaan.

Siirtoväen alueellinen sijoitus Tampereella vuonna 1940

	Miehiä	Naisia	Yhteensä
Kosken länsipuoli (kaupunginosat I-VIII)	761	1148	1909
Kosken itäpuoli (kaupunginosat IX-XXI)	867	1259	2126
Esikaupungit etelässä ja idässä	807	947	1754
Läntiset liitosalueet	694	849	1543
Yhteensä	3129	4203	7332

 

Kaupungin työmarkkinatkaan eivät olleet talvisodan jälkeen kovin auvoiset. Suuri osa kaupunkiin muuttaneista oli saanut töitä, mutta työttömien joukko oli kaupunginhallituksen käsityksen mukaan silti melkoinen. Kun siirtolaisjärjestöt anoivat kaupunkilta töitä ja asuntoja, totesi kaupunginhallitus 14.10.1940 seuraavaa:

Siirtoväenhuolto kuului valtiolle, jolla sitäpaitsi suurilla työmaillaan parhaillaan oli riittävästi töitä tarjolla. Kun kaupungilla ei ollut valtuuksia sellaiseen mitä asuntokysymyksessä ehdotettiin, hallitus katsoi, ettei anomus voinut kaupungin puolelta aiheuttaa muita toimenpiteitä.

 

Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1940
Suomen asetuskokoelma 1930, asetus n:o 362, Asetus muuttokirjoista sekä kirkonkirjoista ja muusta vastaavasta rekisteristä annettavasta todistuksesta ja eräiden ilmoitusten merkitsemisestä sellaiseen rekisteriin, annettu Helsingissä, 28 päivänä marraskuuta 1930.
Väestötilastot.
Jutikkala Eino, Tampereen historia 3, Tampere 1979, s.14.