Teksti Jarmo Peltola, kuviot Jouni Keskinen

Vauvoja ja vainajia

Vuosina 1918-1936 uusia tamperelaisia syntyi yleensä kuudensadan ja kahdeksansadan vauvan välillä, nousten sitten Pispalan liitoksen jälkeen yli tuhannen vauvan. Kuolleisuus vaihteli viidensadan ja ja seitsemänsadan vainajan välillä. Poikkeuksellisia ajanjaksoja olivat vuosi 1918 kuolleisuuden osalta ja vuosi 1919 syntyneisyyden osalta. Myös taloudelliset suhdanteet jättivät jälkensä kaupungin talouskehitykseen.

Kansalaissota ja sen jälkiselvittelyt vaikuttivat Tampereen väestönkasvuun monella tavalla. Tamperelaisia kuoli vuonna 1918 runsaat 1800 henkeä. Luku oli kolminkertainen normaaliin vuoteen verrattuna ja se merkitsi runsasta neljää prosenttia kaupungin väestöstä. Vuoden 1918 vaikutuksesta Tampereen kokonaisväestö vähentyi. Vuoden 1918 korkea kuolleisuus ja vankileirituomion saaneiden miesten suuri määrä osaltaan, mutta ehkäpä myös aikakauden yleinen ankeus, aiheutti syntyvyyden romahtamisen seuraavana vuonna.

Lähteet: Tampereen kaupungin tilastollinen vuosikirja 1956, taulut 39, 40, 42. Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinosta 1918-1940: Tampereen terveydenhoitolautakunnan kertomukset 1918-1940.

Lamakauden osalta on mielenkiintoista, että sekä kuolleisuus, että syntyvyys putosivat voimakkaasti laman aikana. Syntyneisyyden kannalta on mielenkiintoista, että Tampereella lasten tekeminen vähentyi laman aikana enemmän kuin muulla Suomessa ja muissa maamme kaupungeissa. Muihin kaupunkeihin verrattu suhteellinen vähentyminen lama-aikoina (1921, 1925 ja 1932-1935) on ehkä vieläkin merkittävämpää siitä syystä, että Tampereen suhteellinen syntyvyysaste oli kaupunkien yleistä tasoa korkeampi taloudellisen nousukauden vuosina (1922, 1926-1930 ja 1936-1940).

Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinosta 1918-1940: Tampereen terveydenhoitolautakunnan kertomukset 1918-1940. Tampereen kaupungin tilastollinen vuosikirja 1956, taulut 39, 40, 42. Koko maan tiedot: Suomen Tilastollinen vuosikirja 1946-47, s. 55.

Suhdanne, avioliitto ja synnyttäminen

Vielä maailmansotien välisenä aikana avioliittojen määrä selitti vahvasti syntyvyyttä. Kun hääkellot soivat usein, niin Mariankadullakin ponnistettiin vauvoja maailmaan. Jotkut äideistä olivat luonnollisesti naimattomia, mutta aviottomien lasten määrä oli siksi pieni, etteivät lehtolapsien määrässä tapahtuneet muutokset vaikuttaneet kokonaissyntyvyydessä tapahtuneisiin muutoksiin. Syntyneiden suhteellisesti voimakkaampi vähentyminen lama-ajan Tampereella selittyy avioliittojen voimakkaalla vähentymisellä. Samaa kertoo erityisesti alle 25-vuotiaiden synnyttäjien suhteellisen osuuden vähentyminen laman aikana. Vanhempien synnyttäjien, 25-29-vuotiaiden ja yli 29-vuotiaiden, osuus sen sijaan kasvoi laman aikana. Osittain lamanaikaisen avioliittoisuuden vähentymiseen vaikutti varmasti myös miesten tulomuuton vähentyminen.

Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1918-26: Terveydenhoitolautakunnan kertomukset. Vuosien 1927-1940 tiedot: Tampereen tilastollinen vuosikirja 1949, s.22 (taulu36).

Synnyttäjien koko aikakauden ikäkehitys kertoo selvästi synnyttäjien iän alentumisesta. Kun vielä 1918 lähes 45 % äideistä oli yli 29-vuotiaita, oli heidän osuutensa vuonna 1940 jo painunut alle 35 prosentin. Muutos kertoo todennäköisesti yleisten arvojen muutosten lisäksi naimisissa olevien naisten työmarkkina-aseman muuttumisesta.

Yleisesti ottaen Tampereella solmittiin avioliittoja vuosittain suhteellisesti enemmän kuin koko maassa ja muissa kaupungeissa. Ainoastaan lamavuosina 1930-1932 Tampereella solmittiin avioliittoja vähemmän kuin kaupungeissa yleensä ja taloudellisena taantumavuotena 1925 yhtä paljon kuin kaupungeissa yleensä. Mutta yhtä lailla kuin Tampereella solmittiin avioliittoja useammin kuin muualla, helposti myös erottiin. Erityisesti 1930-luvun lopulla avioerot yleistyivät nopeasti.

Mutta oltiinko Tampereella rationaalisempia kuin kaupungeissa yleensä? Maaseudunkin perhesuunnittelu näyttää reagoineen lamaan, ja juuri silloin kun lama oli maaseudulla pahimmillaan. Tästä syystä syntyvyyden aallonpohja saavutettiin koko maassa vuotta aikaisemmin kuin Tampereella ja kaupungeissa yleensä. Kaupungeissa ja erityisesti Tampereella taloudelliset suhdanteet otettiin huomioon papin puheille tai lapsen tekoon aiottaessa. Verrattaessa kehitystä suurin piirtein saman suuruiseen Turkuun, huomataan kuitenkin, että turkulaiset käyttäytyivät suurin piirtein samalla tavalla.

Syntyvyydessä pidemmällä aikavälillä tapahtuneita muutoksia on kuvattu kokonaishedelmällisyysluvulla, joka kertoo lasten teoreettisen määrän naista kohden. Ajanjakson 1918-1940 väestökehitystä selviteltäessä on syytä muistaa, että 1900-luvun alussa oli alkanut voimakas kokonaishedelmällisyyden pieneneminen, joka jatkui aina 1930-luvulle. Vuosina 1921-1925 alussa kokonaishedelmällisyys oli 3,4. Lamakauden (1931-1935) aikana luku oli vain 2,4, mille tasolle kokonaishedelmällisyysluku jäi 1930-luvun loppuajaksi. Kun tarkastellaan syntyneisyyttä 1000 naista kohden, huomataan, että Jutikkalan tapaan tehty kymmenvuositarkastelu kadottaa taloudellisen suhdanteen vaikutuksen hedelmällisyyteen.
Kokonaishedelmällisyysluku on laskennallinen elävänä syntyneiden lasten määrä, jonka naiset keskimäärin synnyttävät koko hedelmällisyyskautenaan edellyttäen, ettei kukaan heistä kuole ennen tämän kauden päättymistä ja että kyseisen ajanjakson ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut ovat voimassa koko hedelmällisyyskauden.

 

Mariankadulta maailmalle

Tamperelaiset ja lähikuntalaiset näkivät päivänvalon Mariankadulla. Tilastojen perusteella ei voida aivan tarkasti sanoa, syntyivätkö kaikki tamperelaiset vauvat sairaalassa tai Tampereella toimineiden yksityiskätilöiden avustamina ja kuinka moni syntyi mahdollisesti kotona. Esimerkiksi vuonna 1933 Tampereella syntyi 621 lasta, mikä oli asukaslukuun nähden alhaisempi kuin koskaan ennen. Mariankadulla toimineella Tampereen kaupungin synnytyslaitoksella synnytettiin kaiken kaikkiaan 781 lasta. Kaiken kaikkiaan hoidetuista 662 (71,7%) – sisältäen muun muassa keskenmenon vuoksi hoitoon tulleet – oli kotoisin Tampereen kaupungista. Yksityiskätilöt hoitivat vuoden 1933 aikana 19 lisäksi synnytystä.

Uusia tamperelaisia kapaloidaan Mariankadun sairaalassa 1930-luvulla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Mariankadulla oli vähän tilaa. Tästä syystä vieraspaikkakuntalaisista ei Tampereella kovin paljoa pidetty: “vuonna 1930 on synnytyslaitoksessa kuten aikaisemmin vallinnut ahtautta ja tilanpuutetta, vaikka kaikin mahdollisin keinoin on koetettu rajoittaa ulkokuntalaisten tuloa laitokseen”. Tila maksoikin “varsinkin kaupungin lähimmästä, ulkokuntiin kuuluvasta ympäristöstä” saapuneille vieraspaikkakuntalaisille enemmän. Kun yhteissalissa synnyttäminen maksoi tamperelaiselle 20 markkaa/päivä, maksoi se vieraspaikkakuntalaiselle 45 markkaa/päivä.

Vaikka lapsikuolleisuus aleni Tampereella kuten muuallakin maassa. Näyttäisi Tampereella kuitenkin olleen muuta maata selvästi enemmän kuolleina syntyneitä. Esimerkiksi vuonna 1930, jolloin syntyi 1120 lasta, joista poikia 599 ja tyttöjä 521. Äidin sisääntullessa 24 sikiötä havaittiin jo tullessa kuolleeksi (in utero). Synnytyksen yhteydessä löydettiin 11 tapausta lisää, joista viisi kuoli synnytyksen kestäessä tai heti sen jälkeen. Kuolleena syntyi näin ollen 1 prosentti vauvoista. Lisäksi ensimmäisen elivuoden aikana kuoli 50 lasta. Avioliiton ulkopuolella alkunsa saaneiden lasten elämä päättyi useasti, jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Aviottomien lasten osuus kuolleina syntyneistä ja ensimmäisen elinvuoden aikana kuolleista on huomattavan suuri.

Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1918-1938: Terveydenhoitolautakunnan kertomukset.

Monissa tapauksissa synnytys oli alkanut kotona, joka sijaitsi Tampereen ulkopuolisella maaseudulla, olivat “tapaukset jo sisääntullessa toivottomassa tilassa”, ettei sairaalassa kyetty tekemään enää mitään. Tällöin myös äidin henki oli vaarassa, kuten siteeratuissa vuonna 1930 tapahtuneissa tapauksissa:

N:o 390. 28-vuotias ulkotyömiehen vaimo Vilppulasta, IV-synnyttäjä, lääkärin sisäänlähettämä keuhkokuumeisena. Kuollut sikiö otsatilassa, ennenaikaisesti irtautunut istukka. Korkeat pihdit. Kuolee 2 vuorokautta synnytyksen jälkeen keuhkokuumeeseen.

N:o 396. 20-vuotias kirvesmiehen vaimo Tampereelta, I-synnyttäjä. Eclampsia grovidarum 10 viikkoa ennen täyttä aikaa ja kuollut sikiö äidin saapuessa. Dilatatio digitalis oris uteri (kohdun laajentaminen sormin) ja matalat pihdit. Kuolee vuorokauden kuluttua eklamptiseen (raskauskouristusten aiheuttamaan) koomaan.

N:o 920. 30-vuotias varastonhoitajan vaimo Tampereelta, I-synnyttäjä. Sisääntullessa kuumetta. Itseperäinen ja säänmukainen synnytys 6¾ tunnissa. (Sisätarkastusta ei toimitettu). Kuolee 7 vuorokautta synnytyksen jälkeen; kuoleman syy sepsis puerperalis (lapsivuodemyrkytys).

N:o 1204. 19-vuotias palvelijatar Teiskosta. I synnyttäjä, sisääntuodaan tajuttomassa tilassa täkäläisestä yleisestä sairaalasta. Eclampsia gravidarum (raskauskouristus) 10 viikkoa ennen täyttä aikaa, coma eclampticum (raskauden aiheuttama kooma), kuollut sikiö. Keisarileikkaus. Kuolee koomaan 20 tuntia synnytyksen jälkeen.

N:o 1232. 29-vuotias värjärin vaimo Tampereelta, III-synnyttäjä. Placenta praevia centralis 10 viikkoa ennen täyttä aikaa ja kuollut sikiö. Käännös koko kädellä ja ulosveto, istukan käsin irrottaminen. Kuolee 10 vuorokautta synnytyksen jälkeen keuhkokuumeeseen ja sydänvikaan.

 

Tie vei Kalevankankaalle

Vuoden 1918 punaiset häviäjät haudattiin Kalevankankaalle. Sinne vei myös myöhemmin kuolleiden tie. Aikakauden lopun sota merkitsi jälleen kuolleisuuden määrällistä nousua. Vuonna 1918 kuoli runsaat 1800 tamperelaista ja vuonna 1940 kuoli 1100 kaupunkilaista. Vuoden 1918 väestötappio 4 % kohdistui erityisesti miehiin. Vuoden 1940 Tampere oli väkimäärältään jo niin paljon suurempi, että vuoden 1940 väestötappiot jäivät suhtellisesti jopa alemmiksi kuin rauhan vuosien 1919 ja 1920-luvut, jolloin espanjantauti kaatoi tamperelaisia kuin kärpäsiä konsanaan. Korkean kuolleisuuden lisäksi Tampereelle siunaantui kansalaissodan seurauksena huomattava määrä niin sanottuja puna-orpoja.

Koristeellinen ruumisauto Kalevankankaan hautausmaalla 1930-luvulla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Mutta jos vauvojen vuotuinen määrä putosi, niin lamakausi vähensi töitä Kalevankankaallakin. Väkilukuun suhteutettu kuolleisuus vähentyi selkeästi 1920-luvun vuosista, pohjavuoden ollessa 1935. Yksi selitys oli varmasti terveydenhuollon kehittyminen ja sitä myöten tapahtunut lapsikuolleisuuden väheneminen. Kehittyvästä terveydenhuollosta ja kasvavasta sairaalalaitoksesta oli apua myös aikuisillekin. Suuremmat epidemiat eivät enää näkyneet kuolleisuuspiikkeinä. Tosin tilastoitu sairastavuus saattoi kehittyvien menetelmien ja kohentuneiden hoitomahdollisuuksien myötä tilastollisesti lisääntyä, mikä ei tietenkään tarkoittanut että tamperelaiset olisivat 1930-luvun lopulla olleet sairaampia kuin vuonna 1910-luvun lopulla.
Itsemurhia miljooonaa asukasta kohti

Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinosta 1918-1940: Tampereen terveydenhoitolautakunnan kertomukset 1918-1940. Suomen tilastollinen vuosikirja 1918-1940, Itsemurhatilastot. Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 1939, t. 48.

Itsemurhien määrä nousi ajanjakson aikana, ja suhteellinen määräkin jonkin verran. Tampereella otettiin henki oman käden kautta useammin kuin suomalaisissa kaupungeissa yleensä. Kaupungin koolla näyttää olevan vaikutusta itsemurhien määrään: mitä suurempi kaupunkisitä enemmän itsemurhia. Mustaa huumoria viljellen voisi kuitenkin todeta, että kaupungin koko aiheutti enemmän frustraatioita miehille kuin naisille.

Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinosta 1918-1940: Tampereen terveydenhoitolautakunnan kertomukset 1918-1940.
Synnytyskuvaukset: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1930: Tampereen kaupungin sairaalain vuosikertomukset, Synnytyslaitos, s.50.
Tilastotiedot: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinosta 1918-1940: Tampereen terveydenhoitolautakunnan kertomukset 1918-1940.
Notkola, Irma-Leena, Hedelmällisyys, kirjassa Suomen väestö; Hämeenlinna 1994.
Jutikkala, Tampereen Historia III, Vuodesta 1905-1945, Tampere 1979, s.9. Tässä yhteydessä on syytä muistaa mitä Irma-Leena Notkola huomauttaa, että perioodikohtainen kokonaishedelmällisyysluku ei kuvaa minkään todellisen naisikäluokan lapsikertymää, vaan hedelmällisyyden tasoa tiettynä ajankohtana. Naisten todellisia toteutuneita lapsikertymiä kuvaavat parhaiten kohorttikohtaiset kokonaishedelmällisyysluvut, Ks. Notkola, s.65-66,88-89.