Teksti Jouni Keskinen

Kaupunginosa III – Nalkala

Kolmas kaupunginosa eli Nalkala rajoittuu lännessä Hämeenpuistoon ja pohjoisessa Hämeenkatuun. Idässä ja kaakossa sitä rajoittaa Tammerkoski, Ratinan suvanto ja Ratinan vuolle. Sen naapurikaupunginosia ovat pohjoisessa II kaupunginosa eli Tammerkoski ja lännessä VI kaupunginosa eli Kaakinmaa. Maankäytöltään Nalkala oli varsin moni-ilmeinen kaupunginosa. Hämeenkadun etelälaita ja yhä enemmän myös Hallituskatu olivat keskustan vilkkaita ostoskatuja. Niistä etelään oli kaupunkiasutusta aina Nalkalan pallokentälle asti. Nalkalasta löytyi peräti kolme torialuetta: Keskustorin eteläosa linja-autopysäkkeineen sijaitsi Nalkalan puolella. Ratinan suvannon rannalla sijaitsi tärkeä kauppatori Laukontori, jonka yhteydessä oli myös satama Pyhäjärveltä tulevalle laivaliikenteelle. Laukontorilta etelään Ratinan Vuolteen tuntumassa oli vielä kolmas torialue, Nalkalan tori. Nalkalan itäisin osa taas oli suurelta osin tehdasaluetta. Aivan Laukontorin vieressä Tammerkosken rannalla ja Kehräsaaressa sijaitsivat Takon ja Liljeroosin tehtaat.

Rakennuskannan muutoksen 1920-30-luvulla

Nalkalan kaupunginosan alueelle rakennettiin 1920-30-luvun aikana runsaasti uusia liike- ja asuinrakennuksia. Idästä Tammerkosken rannasta Hämeenpuistoon päin edetessä heti kosken rantaa Hämeensillan pieleen valmistui 1938 Bertel Strömmerin suunnittelema Tempon talo, joka edusti tyyliltään puhdasta funktionalismia. Rakennuksen pohjakerroksessa toimi Tampereen ensimmäinen Tempon tavaratalo. Kosken vartta etelään mennessä oli Takon tehdasalueella 1923 ollut paha tulipalo, jossa suuri osa alueen rakennuksista tuhoutui. Tulipalon jälkeen jälleenrakennusta häiritsi aluksi varojen puute, mutta 1931 yhtiön johto päätti uudistaa tehtaan perusteellisesti. W.G. Palmqvistit suunnitteleman tehdasrakennukset saatiin valmiiksi 1934. Samalla myös tehtaan nimi muuttui Takfilt- och Pappersbruk Ab:stä tutummaksi Takoksi. Myös Liljeroosin tehdasalueella Kehräsaaressa laajennettiin tiloja korottamalla vanhaa tehtaan kulmaosaa 1937 ja rakentamalla kaksikerroksinen uudisrakennus 1939. 1937 valmistui myös alaputouksen voimalaitos keskiputouksen voimalaitoksen pariksi.

Yökuva TAKOn tehtaista elokuussa 1932. Etualalla valmistumassa oleva uusi osa on juuri saanut katolleen TAKO-kyltin. Kuva: Aamulehti 13.8.1932, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Keskustorin eteläreunassa sijainnutta Selinin taloa laajennettiin 1934 Kirkkokadun puolelle kolmikerroksisella Kauno S. Kallion suunnittelemalla lisäosalla. Rakennuksessa toimi aluksi Suomen Maatalous-Osakepankki. Laukontorin reunaan taas valmistui 1926 Veikko Kallion suunnittelema asuinkerrostalo Laukonhovi vanhemman Laukonlinnan jatkoksi.

Tampereen kirjapaino Oy:n omistamalle tontille Hallituskadun ja Kuninkaankadun kulmaan nousi 1926 Birger Federleyn suunnittelema nelikerroksinen asuintalo. Sen Kuninkaankadun puoleisella sivulla oli Aamulehden konttorisiipi, joista talo sai myös nimekseen Aamulehdentalo. Talo oli koristeltu klassisismin tyyliin mm. ikkuna-aukkoja oli korostettu köynnöksillä ja koriaiheilla.

Hämeenkadun eteläreunaan rakennettiin 1920-luvun lopulta lähtien useampiakin uusia kerrostaloja. Osoitteeseen Hämeenkatu 25 valmistui 1938 vakuutusyhtiö Turvan liike- ja asuinkerrostalo vanhan jugend-tyylisen rakennuksen tilalle. Turvan talon suunnitteli vuotta aiemmin samantyylisen Yhdyspankintalon toiselle puolelle Hämeenkatua suunnitellut Jaakko Tähtinen. Turvan konttorin lisäksi rakennukseen tuli kahteen kerrokseen asuntoja, suuri ravintola ja elokuvateatteri, joka nykyisin tunnetaan Hällän nimellä.

Kahta korttelia lännemmäksi osoitteeseen Hämeenkatu 29 oli jo 1928 valmistunut Helsingin Osake-Pankin liike- ja asuinkerrostalo. Tyyliltään lähinnä klassisen kerrostalon suunnitteli Runar Finnilä. Saman korttelin länsireunalle elokuvateatteri Petitin ja Hämeenpuiston väliselle alueelle valmistui ensin vuonna 1934 Bertel Strömmerin piirtämä kaksikerroksinen Hjorthin taloksi kutsuttu liikerakennus. Kahta vuotta myöhemmin Georg Henriksson jatkoi Strömmerin suunnittelemaa rakennusta Hämeenpuiston suuntaisesti suurena seitsenkerroksisena kerrostalona.

Bertel Strömmerin suunnittelema 1934 valmistunut osa Petitin-Hjorthin talosta. Kahta vuotta myöhemmin taloa jatkettiin Hämeenpuiston suuntaisesti seitsenkerroksisena. Kuva: Bertel Strömmer, Tampere seura.

Myös Nalkalantorin varteen nousi 1925 uusi rakennus. Armeijan kesävaate toimituksilla vaurastunut paita- ja esiliinatehtailija K.E. Heikkilä rakennutti 1925 nelikerroksisen teollisuusrakennuksen Nalkalantorin tonteille. Leijona-pukineen talona tunnetun rakennuksen suunnittelun sai tehtäväkseen Heikki Tiitola. Sen Pyhäjärvenkadun puoleisessa julkisivussa oli harkotetun jalustakerroksen päällä kolme punatiilipintaista kerrosta. Nimensä jo maailmansotien välisenä aikana Yhtyneiksi Pukutehtaiksi vaihtanut vaatetehdas toimi rakennuksessa Leijona-Pukine nimisenä aina vuoteen 1983.

 

Väestö

Nalkalan asukasluku oli keskusta-alueelle tyypilliseen tapaan loivassa laskussa koko 1920-luvun ja 1930-luvun alun. Asumisväljyyden lisääntyminen ja perhekoon hidas pieneneminen laskivat vähitellen asukastiheyttä keskusta-alueella. Lisäksi muuttoliike Tampereelle suuntautui paljolti uusiin työläiskaupunginosiin, joiden väestö kasvoi selvästi. 1930-luvun jälkipuoliskon nousukausi käänsi kuitenkin Nalkalankin asukasluvun lievään nousuun. Ilmeisesti suurelta osin keskusta-alueen runsaan asuntorakentamisen ja kaupunginosaan valmistuneiden uusien asuinkerrostalojen (Hjorthin talo 1937, Tempontalo 1938 ja Turvantalo 1938) myötä Nalkalan asukasluku nousi vuosina 1937-38 ja 1939-40 selvästi. Välissä ollut sotavuosi laski tilapäisesti kaupunginosan väestömäärää 1939.

Nalkalan väestön sosiaalinen jakauma muistutti varsin paljon II kaupunginosaa ja Kyttälää. Työväestön osuus oli Nalkalassa Tampereen kaupunginosien toiseksi pienin Pyynikinrinteen jälkeen. Työväestön pieni osuus saattaa tuntua yllättävältä kun muistetaan, että Nalkalan alueella olivat Takon ja Liljeroosin tehtaat. Molemmat tehtaat olivat kuitenkin pieniä työllistäjiä. Esimerkiksi vuonna 1930 selvästi vähemmän tunnettu Yhtyneet pukutehtaat Nalkalan torin reunassa työllisti 165 henkilöä eli saman verran kuin Takon paperitehdas ja puuhiomo yhteensä. Varsin suuri osa Nalkalan työväestöstä oli kuitenkin teollisuustyöntekijöitä. Rakennus- ja sekatyömiehiä ja käsityöläisiä Nalkalassa oli vähän. Myöskään samanlaista vauraimman väestönosan vähenemistä ja työväen vähittäistä lisääntymistä kuin keskikaupungin II kaupunginosassa, ei Nalkalassa näytä 1920-30-luvulla tapahtuneen. Vielä vuonna 1939 työväestön osuus kaupunginosan asukkaista jäi selvästi alle puoleen ollen alle 45%.

Virkamiehiä Nalkalassa asui 1919 asuntolaskennan mukaan yli 16% mikä oli saman verran kuin Kyttälässä ja enemmän kuin II kaupunginosassa. Myös kauppiaiden ja liikemiesten osuus oli suuri, eli lähes 26%, mikä olikin odotettavaa sillä olihan Nalkalan pohjoisosa Tampereen vilkkainta liikekeskustaa. Vain II kaupunginosassa kauppiaiden ja liikemiesten osuus asukkaista oli vielä Nalkalaakin selvästi suurempi. Erilaisten apulaisten osuus oli Nalkalassa myös II kaupunginosan tasolla eli vuonna 1919 vajaa 15%.
Ihmisiä sateisella Laukontorilla syksyllä 1936

Ihmisiä sateisella Laukontorilla syyskuun lopulla 1936. Aamulehti sopii hyvin kääreeksi ostosten suojaksi. Kuva: Aamulehti 26.9.1936, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Ruotsinkielisen väestön osuus oli Nalkalassa Tampereen kaupunginosien korkein yhdessä Kaakinmaan kanssa. Kaupunginosan väestöstä puhui ruotsia lähes 7% kun kaikista tamperelaisista ruotsia puhuvia oli alle 3%. Nalkalasta löytyi myös prosentin verran muita kieliä kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvia. Kaupunginosan sukupuolijakauma oli suhteellisen naisvaltainen, miesten osuuden vaihdellessa vuodesta 1920 vuoteen 1940 39%:n molemmin puolin. Samaan aikaan koko Tampereella miesten osuus oli 2-2,5% korkeampi. Naisten suurta osuutta saattaa selvittää erilaisten kauppa- ja kotiapulaisten suurehko määrä, joista valtaosa oli naisia.

 

Sosiaaliset olot – Vaurasta ja vähän työväestöä

Nalkala oli selvästi yksi Tampereen vauraimmista kaupunginosista. Se ilmeni jo kaupunginosan väestön sosiaalisesta jakaumasta. Työväestöä asui Nalkalassa huomattavan vähän kun taas kauppiaiden, liikemiesten ja virkamiesten osuus oli suuri. Varsinaisia työläiskortteleita ei Nalkalassa juurikaan ollut ja alueella asuttiinkin jo vuonna 1920 varsin väljästi. Vain 22% väestöstä asui ahtaasti, eli vähintään kolme henkeä samassa huoneessa. Luku oli Tampereen pienimpiä ja pienempi kuin missään muussa keskustan kaupunginosassa Kyttälän eteläosaa lukuunottamatta. Samaan aikaan koko Tampereen alueella laskettiin vielä 38% väestöstä asuvan ahtaasti. Myös huoneistojen koot olivat muuta Tamperetta suurempia. Nalkala, Kyttälän eteläosa ja Pyynikinrinne olivat ainoat kaupunginosat joissa jo 1920 yli 60% väestöstä asui vähintään 3 huoneen asunnossa. Korkea elintaso näkyi myös asumismukavuuksissa. Vesijohto kulki jo 1920 yli 83%:een asunnoista kun koko Tampereella juokseva vesi tuli vain 57% talouksista. Vesiklosetti löytyi Nalkalassa jo 43% talouksista ja kylpyhuonekin 20% asunnoista. Luvut ylittivät moninkertaisesti Tampereen keskiarvon ja samalle tasolle päästiin vain kahdessa muussa Tampereen elintasoltaan korkeimmassa kaupunginosassa Pyynikinrinteellä ja Kyttälän eteläosassa.

Seuraavana kymmenvuotiskautena vuodesta 1920 vuoteen 1930 kehitys ei Nalkalassa ollut kaikilta osin aivan yhtä nopeaa kuin Kyttälässä tai Pyynikinrinteellä, jossa rakennuskanta oli uudempaa. Nalkala säilytti silti asemansa aivan Tampereen terävimmässä kärjessä. Ahtaasti asui Nalkalassa 1930 enää reilu 11% ja vähintään kolmen huoneen asunnossa noin 68% väestöstä. Kosken itäpuolella oli 1920-luvun aikana parannettu kunnallistekniikkaa sillä kaupunginosat Kyttälä (XI-XII) ja Juhannuskylä olivat kirineet Nalkalan ohi vesijohtojen ja vesiklosettien suhteellisissa määrissä. Kosken itäpuolen kaupunginosissa vesijohto tuli jo yli 90% talouksista, Nalkalassa hieman alle. Näitäkin hiukan edellä oli vaurain kaupunginosa Pyynikinrinne.

Kuten vähäisestä työväen osuudesta voi päätellä, työttömyys ei lamankaan aikana kohonnut Nalkalassa kovin korkeaksi. Pahimpana työttömyyskautena 1931-32 Nalkalan työttömyysprosentti oli vajaa 8% eli alle puolet koko Tampereen työttömyysprosentista. Kaudella 1932-33 työttömyys vielä nousi Nalkalassa hiukan mutta pysyi silti alle 9%:n laskien sen jälkeen varsin tasaisesti aina vuoden 1937 noin 3% työttömyyteen. Nalkalan työttömyys oli suunnilleen samalla tasolla kuin Kyttälässä, mutta huomattavasti alhaisempi kuin Hämeenkadun pohjoispuolella II kaupunginosassa, jossa laman aiheutti huomattavaa työttömyyttä.

Henkeä kohti lasketuilla verotettavilla tuloilla mitattaessa Nalkala oli Tampereen kolmen vauraimman kaupunginosan joukossa. Koko kaupungin keskiarvoon verrattuna verotettava tulo oli Nalkalassa noin 2,5 kertainen. Lama laski verojen määrään Nalkalassa hieman koko kaupunkia voimakkaammin, mutta 1930-luvun loppu näyttää taas olleen voimakkaan kasvun aikaa. Tämä näkyy tarkasteltaessa liikeyritysten maksamia veroja. Verrattaessa liikkeistä maksettua verokertymää keskikaupungilla (II) ja Nalkalassa, huomataan että Nalkala tavoitti vähitellen 1930-luvun aikana keskikaupungin verojen määrässä. Tämän voisi olettaa tarkoittavan ydinkeskustan alueen laajemista entistä enemmän myös Hämeenkadulta etelään Hallituskadun puolelle.

 

Lähteet:
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Rasila Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.
Kertomukset Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta, Terveydenhoitolautakunnan toimintakertomukset 1918-1939.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1919, Asuntotilastoa.
Tampereen tilastollinen vuosikirja 1948, s. 28-29.
Lunnas Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Liite 1. Tampereen kaupungin väkiluku kaupunginosittain, Pro-gradu Tampereen yliopistossa 1978.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1921-39, Taksoituslautakunnan kertomukset, verotustilastot.
SVT VI Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestönlaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestönlaskenta 1930.
SVT VI Väestötilastoa 56:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930.
Työttömyystilastot: Peltola Jarmo, väitöskirjan käsikirjoitus, alkuperäislähteenä Tampereen työttömyyskortistot Tampereen kaupunginarkistossa.