Teksti, kuviot Jouni Keskinen

Kaupunginosa XII – Kyttälän eteläosa

 

Kyttälän eteläosaa Sorinaukion yli Ratinasta päin kuvattuna. Vasemmalla Verkatehdas, sitten Hatanpään valtatie ja Aleksanterinkatu, joka risteää itä-länsi-suuntaisen Suvantokadun kanssa. Kuva: E.M. Staf, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kaupunginosa XII eli Kyttälän eteläosa rajoittuu pohjoisessa Hämeenkatuun, lännessä Tammerkoskeen ja idässä rautatiehen. Etelässä se rajoittuu Ratinan kaupunginosaan Aleksanterinkatua ja Vuolteenkatua pitkin.

Rakennuskannan muutokset 1920-30-luvulla

Kyttälän eteläosassa sijaitsi useita merkittäviä julkisia rakennuksia, joista mainittakoon Ortodoksinen kirkko, verkatehdas ja rautatieasema. Rautatieasema ja koko aseman seutu saivat uuden ilmeen 1930-luvun puolivälissä uuden aseman, Tammelan tunnelin ja täysin uusitun hotelli Emmauksen valmistuessa.

Jo ennen vuotta 1918 oli kaupungin suunnitelmissa ollut uuden valtatien avaaminen Hämeensillan tienoilta Kyttälän eteläosan halki Hatanpään alueelle. Kun vuoden 1918 taistelujen ja tulipalojen jäljiltä Kyttälän eteläosan rakennuskanta oli pahoin tuhoutunut, oli tämän hankkeen toteuttaminen helpompaa. Kaupungin pakkolunastettua tulevan tien paikalla sijainneet tontit pääsi Hatanpään valtatien rakentaminen käyntiin. Uuden valtatien rakentamisen myötä myös sen itäreunan rakennuskanta uusiutui.

Vuonna 1923 valmistui Hatanpään valtatien varteen Pellavatehtaan kadun kulmaan tamperaisen teollisuusmiehen Rafael Haarlan yksityisasunnokseen rakentama kivinen Haarlan palatsi. Tyyliltään klassisen rakennuksen seinissä on käytetty Kurun harmaata graniittia ja portaikon molemmin puolin sijoitetut leijonaveistokset ovat W. Rich. Rautalinin tekemiä. Vuotta myöhemmin valmistui osoitteeseen Viinikankatu 38 (nykyinen Tuomiokirkonkatu 38) Bertel Strömmerin suunnittelema Otavallanhovina tunnettu asuinkerrostalo, jossa oli pienehköjä huoneistoja.

 

Haarlan palatsi Hatanpään valtatiellä on edelleen yksi Tampereen maamerkkejä. Kuva: H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Valtio rakennutti vuonna 1927 Tampereen ensimmäisen postitalon Hämeenkadun ja Pellavatehtaan kulmaan. Nykyisin Vanhana postitalona tunnettu kerrostalo edustaa 1920-luvun virastorakentamista tyypillisimmillään. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin valmistui seuraavaan kortteliin Hämeenkadun ja Aleksanterinkadun kulmaan ns. Varmantalo. Eduskuntatalon suunnittelija J.S. Sirén talon tamperelaiselle vakuutusyhtiä Varmalle. Rakennukseen tehtiin sekä liike-, toimisto-, että asuintiloja ja tyyliltään se edustaa puhdasta funktionalismia.

 

Väestö

Kyttälä oli kärsinyt pahoja tuhoja kansalaissodan aikana ja myös kaupunginosan XII väestö väheni jyrkästi vuoden 1918 yli 1800:sta vuoden 1920 alle tuhanteen asukkaaseen. Vuodesta 1921 lähtien asukasmäärä kääntyi kuitenkin selvään nousuun joka kesti aina vuoteen 1929, jolloin ilmeisesti alkanut lamakausi hyydytti väestönkasvun. Koko 1930-luvun ajan XII kaupunginosan väestömäärä pysyi suhteellisen vakiona noin 1600 asukkaan tienoilla tehden tilapäisesti pienen piikin vuoden 1938 tienoilla.

Kaupunginosan XII väestön niukka enemmistö eli hieman yli puolet kuului vuonna 1939 työväestöön. Kaupunginosassa asui myös suhteellisen paljon varakasta väestöä, jonka määrä yhdessä palvelusväen muodosti yli neljänneksen kaupunginosan asukkaista. Keskiluokkaan laskettavien osuudeksi jäi noin 35%. Asukkaista valtaosa oli Tampereelle tyypilliseen tapaan naisia. Vuoden 1930 väestönlaskennassa naisia oli kaupunginosan XII väestöstä lähes 60% ja vuonna 1940 hieman vähemmän eli 57,5%.

Kielellisesti Kyttälän eteläosa oli muuhun Tampereeseen verrattuna varsin “kansainvälistä” aluetta. Ruotsia puhuvia oli kaupunginosan asukkaista vuoden 1930 väestönlaskennassa yli 5% kun koko Tampereella ruotsinkielisten osuus jäi alle kolmen prosentin. Muita kuin suomea tai ruotsia puhuvia oli kaupunginosan XII asukkaista peräti noin 2,7%. Määrä ei tunnu hurjalta mutta se oli suhteellisesti enemmän kuin missään muussa Tampereen kaupunginosassa. Tämä hieman yli 40 asukkaan ryhmää selittää todennäköisesti kaupunginosassa sijainnut ortodoksinen eli ns. venäläinen kirkko, joka keräsi ympärilleen Tampereen venäjänkielistä väestöä.

 

Sosiaaliset olot – Tampereen eliittiä

Erilaisilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna Kyttälän eteläosa edusti Tampereen kaupunginosien kärkipäätä. Elintason mittarina käytetyllä asumisahtaudella mitattuna Kyttälän eteläosassa asuttiin Tampereen mittapuun mukaan erittäin väljästi. Kun vielä 1920 noin 38% tamperelaisista asui määritelmän mukaan ahtaasti eli kolme tai useampi henkilö samassa huoneessa, oli vastaava luku Kyttälän eteläosassa enää 16,6%. Vuonna 1930 ahtaasti asuvien luku oli pudonnut jo 8,4%:in, kun se koko kaupungissa oli vielä 19,2%. Asumisväljyys näkyi myös huoneistojen koossa. Jo vuonna 1920 noin 62% XII:sta kaupunginosan asukkaista asui kolmen tai useamman huoneen huoneistossa. Muista Tampereen kaupunginosista vain Pyynikin rinteellä asuttiin väljemmin. Osittain Kyttälän asumisväljyyttä selittää se, että vuoden 1918 taisteluissa ja tulipaloissa tuhoutui paljon vanhaa rakennuskantaa. Kansalaissodan jälkeen rakennuskanta uusiutuikin nopeasti. Kaupungin uusi valtaväylä Hatanpään valtatie sai ympäristöönsä uusi kivitaloja ja nykyaikaisia väljempia asuinrakennuksia. Uudet asuinrakennuksen houkuttelivat kaupunginosaan myös entistä enemmän paremmin toimeentulevaa väestöä.

Näkymä Hatanpään valtatieltä 1920-luvun lopulta. Oikealle Verkatehdas, vasemmalla Haarlan palatsin pylväät. Kuva: G.H.T, Tampereen museoiden kuva-arkisto

Myös mukavuuksien suhteen kaupunginosa XII oli Tampereen kärkeä. Jo vuonna 1920 yli 90% huoneistoista tuli vesijohto kun koko kaupungissa juokseva vesi tuli vasta alle 60% asunnoista. Tästä johtuen myös vesiklosettien määrä oli jo vuonna 1920 lähes 45% kun koko Tampereen alueella vielä yli 80%:ssa huoneistoista tarpeet hoidettiin huussissa pihan perällä. Myös kunnallistekniikan aikaisessa leviämisessä Kyttälän eteläosiin lienevät taustalla vuoden 1918 tapahtumat. Kun kaupunginosa kansalaissodan jälkeen rakennettiin paljolti uudelleen, oli kunnallistekniikkakin helppo rakentaa samalla. Vuonna 1930 erot muihin kaupunginosiin olivat jo tasoittuneet vesijohtoverkon levitessä. Muista mukavuuksista mainittakoon että kylpyhuoneita oli Kyttälän eteläosassa vuonna 1930 suhteellisesti toiseksi eniten Tampereen kaupungisosista, eli noin 30%:ssa huoneistoista. Keskuslämmitys oli noin neljäsosassa taloista ja lämminvesi tuli kuuteen prosenttiin huoneistoista. Näilläkin mittareilla mitattuna kaupunginosa XII ylitti huomattavasti koko kaupungin keskiarvon, tosin vuonna 1930 muutamat keskikaupungin kaupunginosat olivat jo kirineet sen edelle.
XII kaupunginosan työttömyys

Työttömyyskään ei koetellut Kyttälän eteläosaa erityisen pahasti. Pahimpanakaan lamakautena työikäisten miesten työttömyysprosentti ei ylittänyt 9%. Hieman poikkeuksellisesti työttömyysprosentti nousi Kyttälän eteläosassa korkeimmalle vasta pahimman laman jälkeen vuosina 1933-35, laskien kuitenkin jo alle kahteen prosenttiin kahta vuotta myöhemmin. Koko Tampereeseen verrattuna työttömyysprosentti pysyi selvästi keskiarvon alapuolella läpi 1930-luvun.

Kaupunginosan XII vauraus paljastuu myös veroluetteloita tarkasteltaessa. Palkasta ja koroista henkeä kohti maksetut verot ylittivät Kyttälän eteläosassa selvästi koko Tampereen keskiarvon aina 1920-luvun alusta 1930-luvun loppuun asti. Ero Tampereen keskiarvoon pysyi varsin tasaisena koko tämän ajan. Muutamin poikkeuksin kaupunginosan XII asukkaat maksoivat noin 20% enemmän palkkaveroa kuin Tampereella keskimäärin. Palkkaverojen lisäksi tulee muistaa että Kyttälän eteläosan verotuloista huomattavan suuri osa tuli erilaisista alueella sijaitsevista kauppaliikkeistä olihan varsinkin Hämeenkadun seutu Tampereen vilkkainta liikekeskustaa.

 

Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1921-39, Taksoituslautakunnan kertomukset, verotustilastot.
SVT VI Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestönlaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestönlaskenta 1930.
SVT VI Väestötilastoa 56:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930.
Työttömyystilastot: Peltola Jarmo, väitöskirjan käsikirjoitus, alkuperäislähteenä Tampereen työttömyyskortistot Tampereen kaupunginarkistossa.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1918-21.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Kertomukset Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta, Terveydenhoitolautakunnan toimintakertomukset 1918-1939.
Tampereen tilastollinen vuosikirja 1948, s. 28-29.
Lunnas Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Liite 1. Tampereen kaupungin väkiluku kaupunginosittain, Pro-gradu Tampereen yliopistossa 1978.