Jouni Keskinen

Kaupunginosa XI – Kyttälän pohjoisosa

 

Niinsanottu Kyttälän keskusta eli kaupunginosa XI käsittää pohjois-eteläsuunnassa Satakunnankadun ja Hämeenkadun välisen alueen. Sen pohjoispuolella on Juhannuskylä eli kaupunginosa X ja etelässä Hämeenkadun toisella puolella Kyttälän eteläosa eli kaupunginosa XII. Lännessä kaupunginosa XI rajoittuu Tammerkoskeen ja idässä rautatiehen.

Rakennuskannan muutokset 1920-30-luvulla

Kyttälän pohjoisosan rakennuskanta on enimmäkseen peräisin 1900-luvun alusta, jolloin Hämeenkadun puoleiset tontit rakennettiin paljolti liikerakennuksiksi, Kyttälän kadun ja siitä pohjoiseen olevien tonttien ollessa suurelta osin asuintontteja. Kaupunginosan länsireunan Tammerkosken rannan tuntumassa muodostaa Koskipuiston puistoalue.

Kuten toisella puolella Hämeenkatua Kyttälän eteläosassa, jatkui liikerakentaminen maailmansotien välisenä aikana myös Hämeenkadun pohjoisreunalla. Jo vuosina 1919-20 rakennutti maan vanhin lakki- ja turkisalan yritys Naparstok Oy toimitalonsa Hämeenkatu 8:aan. Napparin talona tunnetun rakennuksen suunnitteli Bertel Strömmer ja vuoteen 1960 asti siinä toimi myös hotelli-ravintola Seurahuone.

Hämeenkadun pohjoisreunaa syksyllä 1936. Vasemmalla Ruuskasen talon kulma, sitten Hämeenkatu 12 tontti, jossa nykyisin sijaitsee Säästöpankin talo. Sen takana rakenteilla oleva Voimantalo, jonka takaa pilkottaa Napparintalo. Kuva: Aamulehti 20.11.1936, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kyttälä oli kärsinyt pahoja vahinkoja Tampereen valtauksessa 1918. Eräs tuhoutuneista rakennuksista oli Hämeenkatu 10 tontilla sijainnut Hällströmin palatsi. Erilaisten tilapäisrakennusten jälkeen tontille nousi vuonna 1936 Georg Jägerroosin johdolla suunniteltu liike-, toimisto- ja asuintalo. Nimensä tämä Voimantalo sai liikekerroksen päällä sijainneesta osuusliike Voiman suurravintolasta. Rakennus edustaa funktionalismia sen parhaalta kaudelta.

Ojakadulle Kyttälän pohjoisosaan valmistui vuosina 1926-27 kaksi pelkistettyä klassismia edustanutta asuinrakennusta. Ojakadun ja Rongankadun muodostamaan kolmioon valmistui 1926 E.A. Liuhan piirtämä kaksikerroksinen asuinrakennus. Vuotta myöhemmin valmistui Ojakatu 1:een A.E. Eräsen piirtämä asuin- ja liiketalo. Yhdessä nämä rakennuksen muodostavan ehjän ympäristön kadulle, jonka päätteenä on Tuomiokirkko.

Ojakatu 1:n talo alkuperäisessä asussaan 1920-luvun lopussa. Talo tuhoutui tulipalossa 1981, mutta se rakennettiin uudestaan alkuperäisten piirustusten mukaan. Oikealla taustalla Tuomiokirkko. Kuva: Jouni H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kyttälän luonaisosaan valmistui 1920-30-luvun vaihteen molemmin puolin kaksi Bertel Strömmerin suunnittelemaa merkittävää rakennusta. Marraskuussa 1920 kaupunginvaltuusto oli luovuttavut tontin n:o 52 Kyttälästä Tampereen Teknilliselle Seuralle. Seura järjesti 1927 suunnittelukilpailun omien jäsentensä kaupunginarkkitehtien Birger Federleyn ja Bertel Strömmerin kesken. Federleyn sairastuttua rakennuksen suunnittelu jäi Strömmerille. Rohkeaa rakennussuunnitelmaa perustettiin toteuttamaan kiinteistöyhtiö Oy Tammer Ab. Teknillisen Seuran huoneiston lisäksi rakennukseen sijoitettiin korkealuokkaiset tilat Grand Hotel Tammerille. Hotelli Tammerin juhlahuoneisto ravintoloineen ovatkin edustaneet valtakunnallista huipputasoa ja palvelleet lukuisia suomalaisia ja ulkomaisia eliittivieraita.

Frenckellin paperitehtaan kiinteistöjen tultua Tampereen kaupungin haltuun 1928, oli koko Tammerkosken keskiputous nyt kaupungin sähkölaitoksen käytössä. Keskiputouksen voimalaitoksen rakennustyöt tehtiin vuosina 1932-33, jolloin Satakunnan sillan tuntumaan kosken päälle rakennettiin uusi Bertel Strömmerin suunnitteleman funkkisjulkisivun saanut voimalarakennus. Myöhemmin 1950-luvulla myös kosken rannassa sijainnut Sähkölaitoksen talo korotettiin ja muutettiin ilmeeltään edustamaan funktionalismia voimalaitoksen tapaan.

 

Väestö

Vuoden 1920 väestöpiikkiä lukuunottamatta Kyttälän pohjoisosan asukasluku säilyy varsin tasaisena koko 1920- ja 1930-luvun. Väkiluku keikkui noin 1800 asukkaan molemmin puolin nousten kuitenkin lievästi aina vuodesta 1925 vuoteen 1939, jolloin jäätiin vain kolmen asukkaan päähän 2000 rajasta. XI-kaupunginosan osuus koko kaupungin väestöstä pysytteli 1920-luvun alkua lukuunottamatta hieman alle 4%:ssa pudoten Pispalan liitoksen johdosta hieman yli kolmeen prosenttiin 1937, trendin ollessa kuitenkin loivasti laskussa. Vuoden 1920 yllättävälle väestöpiikille, jolloin Kyttälän väkiluku vuoden ajaksi nousi noin 700 henkilöllä, ei ole löytynyt selitystä. Todennäköisesti kyseessä on jonkinlainen tilastoharha, mutta pelkästä painovirheestä ei kuitenkaan ole kyse koska kasvua on vuonna 1920 kaikissa väestöryhmissä.

Kyttälän pohjoisosan väestöstä hieman yli puolet laskettiin vuonna 1938 kuuluvaksi työväestöön. Määrä on selvästi vähemmän kuin Tampereella keskimäärin, mutta muutaman prosenttiyksikön enemmän kuin Kyttälän eteläosassa. Ylempään väestönosaan kuuluvia kuten virkamiehiä asui Kyttälän pohjoisosassa selvästi Tampereen keskiarvoa enemmän. Vuoden 1919 asuntolaskennan perusteella virkamiehet omistivat yli 15% kaupunginosan asunnoista kun koko Tampereella vastaava luku oli vain noin 7,5%. Samassa asuntolaskennassa myös varsin epämääräinen kiinteistöjen omistajien ryhmä, johon kuului liikemiehiä, kauppiaita yms. itsenäisiä elinkeinonharjoittajia, omisti noin neljänneksen Kyttälän pohjoisosan huoneistoista. Koko Tampereen alueella tämän ryhmän omistuksessa oli vain noin 15% asunnoista. Vastaavasti rakennus- ja sekatyömiehet olivat selkeästi aliedustettuina omistaen vain noin 7% asunnoista, kun koko Tampereella yli 19% asuinkiinteistöistä oli tämän ryhmän omistuksessa. Kyttälän pohjoisosan asukkaista siis varsin suuri osa kuului ns. keski- tai yläluokkaan.

Naisten osuus kaupunginosan XI väestöstä pysyi tasaisesti 60% tuntumassa aina vuodesta 1920 vuoteen 1940 asti. Sukupuolijakauma oli jotakuinkin sama kuin koko Tampereella, jossa naisten osuus oli 1920 noin 60% ja 1930 noin 59%.

Ruotsinkielisiä oli Kyttälän pohjoisosan asukkaista noin 4,3% mikä oli selvästi enemmän kuin koko Tampereella, jossa ruotsinkielisten osuus jäi alle 3%:n. Keskustan kaupunginosissa ruotsinkielisten osuus oli kuitenkin muuta kaupunkia suurempi. Muihin keskustan kaupunginosiin verrattuna ruotsinkielisten osuus Kyttälän pohjoisosissa olikin jopa hieman alle keskitason. Muiden kuin suomen- ja ruotsinkielisten osuus oli Kyttälän eteläosan tapaan Tampereen korkeimpia eli noin 1,6%. Absoluuttisina lukuina tämä tarkoittaa kuitenkin vain noin 30 henkilöä, joten mistään suuresta “kielellisestä vähemmistöstä” ei ollut kysymys.

 

Sosiaaliset olot – Ylempää keskiluokkaa

Kyttälän pohjoinen kaupunginosa sijoittuu Tampereen kaupunginosien joukossa selkeästi paremmin toimeentulevaan puoliskoon. Jo vuonna 1920 Kyttälässä asuttiin väljemmin kuin useimmissa Tampereen kaupunginosissa. Kaupunginosan XI asukkaista ahtaasti, eli vähintään kolme henkilöä huonetta kohti, asui vajaa neljännes väestöstä. Luku oli samaa luokkaa kuin Tampereen keskustan vanhoissa kaupunginosissa kosken länsipuolella, mutta jonkin verran enemmän kuin Kyttälän eteläisessä XII-kaupunginosassa. Koko Tampereella ahtaasti asui vuonna 1920 vielä lähes 38% väestöstä. Kyttälän pohjoisosan asumisväljyyttä kuvaa myös se, että jo 1920 puolet sen asukkaista asui vähintään kolmen huoneen asunnossa, kun koko Tampereen alueella vastaava luku oli vasta 30%. Vuoden 1930 väestölaskennassa Kyttälän pohjoisosassa asui ahtaasti enää 12% väestöstä, mikä oli viidenneksi vähiten Tampereen kaupunginosista alittaen Tampereen keskiarvon yli kuudella prosentilla.

Jo vuonna 1920 kolme neljäsosaa Kyttälän pohjoisosan asunnoista kuului vesijohtoverkon piiriin. Samaan aikaan koko kaupungissa vasta noin puoleen asunnoista tuli juokseva vesi. Myös vesiklosettien suhteellinen määrä oli kattavasta vesijohtoverkosta johtuen XI-kaupunginosassa Tampereen viidenneksi korkein. Sen sijaan sähkölamppu puuttui 1920 vielä noin 13%:sta Kyttälän pohjoisosan talouksista. Tämä luku oli korkeampi kuin Tampereella keskimäärin. Sähkön hieman hitaampaa leviämistä Kyttälän pohjoisosaan saattaa selittää Rongankadun pohjoispuolella varsin pitkään säilynyt vanha numerotorpparijärjestelmän peruja oleva puutaloasutus, joka ilmeisesti lopullisesti hävisi vasta 1920-luvun aikana. Vastaava kehitys on huomattavissa tarkasteltaessa myös sähkövalojen määrää Kyttälän pohjoispuolisessa Juhannuskylässä. Tultaessa vuoteen 1930 sähkövalo löytyi jo käytännössä jokaisesta Kyttälän taloudesta ja vesijohtoverkko kattoi yli 92% asunnoista. Samaan aikaan koko Tampereella päästiin vesijohtoverkon kattavuudessa lähelle 75% eli samaan mihin Kyttälän pohjoisosassa jo kymmenen vuotta aiemmin.

Työttömyys ei lama-aikanakaan kohonnut Kyttälän pohjoisosassa erityisen korkeaksi. Työttömyysprosentti nousi 9%:in 1933-34 eli hieman pahimman laman jälkeen. Kaupunginosan XI työttömyysprosentti noudatti varsin tarkasti muiden Tammerkosken itäreunan keskusta-alueen kaupunginosien (X-XIII) työttömyyden vaihteluita. Lamaa edeltäneeseen vuosien 1929-30 kahden prosentin työttömyysasteeseen palattiin Kyttälän pohjoisosassa vuosina 1936-37. Koko Tampereeseen verrattuna XI-kaupunginosan työttömyys pysyi kuitenkin huomattavan alhaisena.

Henkeä kohti lasketuilla keskimääräisillä ansioilla mitattuna Kyttälän pohjoisosa pysyy koko 1920-30-luvun selkeästi Tampereen keskiarvon yläpuolella. Tälläkin mittarilla kaupunginosa XI osoittautuu keskimääräistä parempituloisten tamperelaisten asuinpaikaksi. Naapurikaupunginosiin verrattuna Kyttälän pohjoisosa on verotuloilla mitattuna hieman jäljessä Kyttälän eteläosaan ja jotakuinkin pohjoisen naapurinsa Juhannuskylän tasolla. Palkkaverojen lisäksi Kyttälän pohjoisosassa runsaasti veroja kertyi myös monista kauppaliikkeistä, joita oli erityisesti Hämeenkadun tuntumassa. Kyttälän eteläosassa kauppoja oli kuitenkin suhteessa vielä enemmän. Kun mietitään Kyttälän etelä ja pohjoisosan eroja näyttää siltä että Kyttälän pohjoisosassa asui jonkinverran enemmän työläisväestöä. Kyttälän eteläosan runsas rakentamisen 1920-luvun taitteessa ja hieman sen jälkeen toi sinne lisää vauraampaa väestöä mikä teki eteläosasta jonkinverran pohjoisosaa vauraamman.

 

Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1921-39, Taksoituslautakunnan kertomukset, verotustilastot.
SVT VI Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestönlaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestönlaskenta 1930.
SVT VI Väestötilastoa 56:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930.
Työttömyystilastot: Peltola Jarmo, väitöskirjan käsikirjoitus, alkuperäislähteenä Tampereen työttömyyskortistot Tampereen kaupunginarkistossa.
Kertomukset Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta, Terveydenhoitolautakunnan toimintakertomukset 1918-1939.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1919, Asuntotilastoa.
Tampereen tilastollinen vuosikirja 1948, s. 28-29.
Lunnas Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Liite 1. Tampereen kaupungin väkiluku kaupunginosittain, Pro-gradu Tampereen yliopistossa 1978.
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Rasila Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.