Teksti Jouni Keskinen

Kaupunginosa VI – Kaakinmaa

Kaupunginosa VI eli Kaakinmaa käsittää Pyynikin kirkkopuistosta etelään Hämeenpuiston ja Mariankadun välille jäävän alueen aina Pyhäjärven rantaan asti. Kaakinmaan pohjoisreuna on Hämeenkadun tasalla Aleksanterin kirkkoa ympäröivän puiston etelälaidassa ja eteläreuna Eteläpuistossa Pyhäjärven rannassa. Lännessä Mariankadun takana naapurikaupunginosa on Pyynikinrinne, idässä Nalkala ja Pohjoisessa V kaupunginosa eli Amurin eteläosa. Kaakinmaalle asutus oli syntynyt Amuria myöhemmin ja sen voimakkain kasvukausi oli 1800-luvun viimeinen vuosikymmen. Tontit olivat alueella suurempia kuin Amurissa ja asujamisto oli vuosisadan vaihteessa varsin sekalaista.

 

Rakennuskannan muutoksen 1920-30-luvulla

Kaakinmaalle ei maailmansotien välisenä aikana rakennettu kovin monia merkittäviä uusia rakennuksia. Sen sijaan vanhojen rakennusten laajennuksia ja korotuksia tehtiin runsaasti.

Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmassa sijainnut Tampereen Työväetalo oli kärsinyt tilanahtaudesta aina 1900-luvun alkuvuosista asti. Vuonna 1912 valmistui Heikki Kaartisen suunnittelema vanhan rakennusosan laajennus ja uusi viisikerroksinen kivirakennus Hämeenpuiston laitaan. Taloudellisista syistä koko Kaartisen suunnitelmaa ei kuitenkaan voitu toteuttaa. Niinpä Työväentalon Hallituskadunpuoleinen pohjoissiipi rakennettiin vasta 1930 Bertel Strömmerin piirustusten mukaan. Samalla talon kulmaosa korotettiin kahdeksan kerroksiseksi ja pääosa muuta rakennusta kuusikerroksi- seksi. Uusissa tiloissa sijaitsevasta Konsun salista tuli tamperelaisittain merkittävä juhla- ja kokouspaikka.

Työväentalo vuonna 1930. Kuva: Bertel Strömmer, Tampere-seura.

 

Maisema Aleksanterin kirkon tornista etelään päin 1920-luvun puolivälissä. Taustalla näkyvät Tampereen kutomateollisuuden eli myöhemmän Suomen Trikoon piippu ja matala vielä korottamaton tehdasrakennus. Oikealla sen vieressä Svenska Samskolan. Etualalla oikealle nykyisen Lastentarhanopettaja opiston, entisen Reaalilyseon/Yhteislyseon seinää. Etualalla Pyynikin kirkkopuiston reunaa ja Hallituskadun rakennuksia. Kuvaaja: Tuntematon, Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Myös Kaakinmaan kouluja laajennettiin oppilasmäärien koko ajan kasvaessa. Wivi Lönnin suunnittelemaa Tyttölyseota Satamakadulla laajennettiin 1931 kun rakennuksen Hämeenpuiston puoleista siiveä jatkettiin. Hallituskatu 30:ssä sijainneen Reaalilyseon tilaongelmat ratkaistiin 1935 kun sille rakennettiin uusi talo Pyynikintorin reunaan. Vanhan lyseon tilat Hallituskadulla sai 1929 perustettu Tampereen yhteislyseo. Niitä laajennettiin vuonna 1939 Bertel Strömmerin suunnittelemalla juhlasalisiivellä. Jo aiemmin vuonna 1926 oli Tampereen ruotsinkieliselle yhteiskoululle eli Svenska Samskolanille valmistunut oppilaskoti Mariankatu 41:een. Myös Inttanina tunnettu Birger Federleyn suunnittelema asuntola oli tarkoitettu kauempaa tuleville oppilaille ja käsitti 15 oppilaspaikkaa.

Eteläpuistoa ja Klingendahlin tehdas. Kuva ilmeisesti 1930-luvun alusta. Kuvaaja tuntematon. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Klingendahlin tehdasaluetta Hämeenpuiston eteläosassa laajennettin 1920-1930-luvuilla useaan kertaan. Papinkadun eteläpäähän valmistui 1926 kolmikerroksinen Birger Federleyn suunnittelema tehdasrakennus ja samana vuonna korotettiin viereinen Lambert Pettersonin 1896 suunnittelema tehdasrakennus kolmikerroksiseksi. Myöskin Birger Federleyn suunnittelema villakampaamo valmistui Hämeenpuiston varteen 1933. Pari vuotta myöhemmin valmistuivat Eteläpuiston puoleiselle sivulle Marianne Granbergin ja Pyhäjärvenkadun puolelle Granbergin yhdessä Claus Tandefeltin kanssa suunnittelemat kaksikerroksiset osat.

Tampereen Kutomateollisuus rakennutti osoitteeseen Satamakatu 17 suuren tehdaskompleksin, jonka vanhin osa valmistui jo 1906 mutta pääosa on rakennettu vuosina 1916-1928. Kuusikerroksista rakennusta rakennettiin useassa eri osassa ja se oli arkkitehti Birger Federleyn viimeisiä suuria töitä. Kutomateollisuuden osti jo vuonna 1919 Suomen Trikoo Oy, joka Harald Jensenin johdolla laajeni voimakkaasti 1920- ja 1930-luvuilla.

Pyynikin panimon osake-enemmistön 1922 hankkinut konsuli Sulo Salmelin laajensi Koulukadun varrella sijainnutta Panimon asuinrakennusta omaksi asunnokseen. Vuonna 1925 valmistui Heikki Tiitolan piirtämä panimon konttorirakennus.

 

Väestö

Kaakinmaan väkiluku oli jo vuosisadan vaihteessa kasvanut yli kahden tuhannen ja pysytteli pienin muutoksin 2100 asukkaan tuntumassa läpi koko 1920- ja 1930-luvun. Pieniä piikkejä asukasmäärässä on nähtävissä vain vuosina 1924 ja 1938, jolloin väkiluku tilapäisesti kohosi yli 2200:n. Muuten kaupunginosan asukasluku pysyi harvinaisen tasaisena. Paikallaan pysynyt väkiluku luonnollisesti vähensi Kaakinmaan osuutta koko Tampereen väestöstä kaupungin kokonaisväkiluvun jatkuvasti kasvaessa.

 

Kaakinmaan asujamisto oli jo vuosisadan vaihteessa varsin sekalaista. Viljo Rasila luonnehtii Kaakinmaata vuosisadan vaihteessa lähinnä keski-luokan asuma-alueeksi. Samanlaiseen tulokseen päädytään myös tarkasteltaessa vuoden 1919 asuntolaskentaa. Talonomistajien, kauppiaiden ja liikemiesten epämääräinen ryhmä omisti tuolloin noin viidenneksen Kaakinmaan asunnoista, mikä oli hieman vähemmän kuin ydinkeskustassa ja Kyttälässä. Virkamiehiä asui kaupunginosassa suhteellisen paljon. 1919 heidän osuutensa koko Kaakinmaan väestöstä oli yksi Tampereen alueen suurimpia. Apulaisten ryhmään laskettuja asukkaita oli Kaakinmaalla jo hieman vähemmän kuin ydinkeskustan ja Kyttälän alueella. Varsin kirjavaa elinkeinojakaumaa kuvaa työväestön jakautuminen. Varsinaisia teollisuustyöntekijöitä asui Kaakinmaalla suhteellinen vähän eli selvästi alle viidennes väestöstä. Sen sijaan käsityöläisten osuus oli lähellä koko kaupungin keskiarvoa, ja rakennus- ja sekatyömiesten viidenneksen osuus oli suurempi kuin muissa keskusta-alueen kaupunginosissa. Kaakinmaan luonnehdinta keskiluokkaiseksi asuinalueeksi näytti siis pitävän paikkansa.

Vaikka Kaakinmaalla olikin suhteellisen vähän tehdastyöläisiä suurimpia yksittäinen työllistäjiä olivat Klingendahlin tehdas ja Suomen Trikoo Satamakadulla. Vuonna 1930 Klingendahl työllisti noin neljä ja puolisataa henkilöä. Kuvassa naisia työssään Klingendahlin tehdassalissa. Kuva: Mauno Mannelin, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Sukupuolijakaumaltaan Kaakinmaa oli varsin naisvaltainen, tosin sukupuolijakaumassa tapahtui maailmansotienkin välisenä aikana jonkin verran vaihteluja. Vuonna 1920 miesten osuus kaupunginosan väestöstä oli 38.57% ja nousi vuonna 1930 täpärästi 40%:een. Vuodesta 1930 vuoteen 1940 miesten osuus kuitenkin putosi varsin paljon aina 36.3%:een. Tampereen keskiarvoon verrattuna miesten osuus oli koko tarkasteluajan Kaakinmaassa keskiarvoa alempi. Vuonna 1940% koko Tampereen asukkaista oli miehiä yli 41% kuin Kaakinmaassa miesten osuus oli vain 36.3%.

Kaakinmaa oli yksi Tampereen ruotsinkielisimpiä kaupunginosia. Lähes 7% sen asukkaista oli ruotsinkielisiä. Osittain syynä lienee kaupunginosassa asuneiden virkamiesten suuri määrä. Pitkänniemen- ja Yleisen sairaalan aluetta lukuunottamatta ruotsinkielisten osuus Kaakinmaalla oli koko Tampereen korkein. Muuta kuin ruotsia tai suomea puhuvia löytyi kaupunginosasta noin 0,8% eli parisenkymmentä henkilöä.

 

Sosiaaliset olot – Keskiluokkaista asuinaluetta

Kaakinmaan alueella asui varsin monenlaisia ammatin harjoittajia. Virkamiesten osuus oli suurimpia koko kaupungissa. Perinteisesti kaupunginosassa oli asunut mm. tehtaiden toimihenkilöitä ja työnjohtajia eli pikkuvirkamiehistöä. Enemmistö asukkaista oli kuitenkin työväestöä. Työläiskaupunginosaksi Kaakinmaata ei kuitenkaan voi laskea, sillä muualla Tampereella suuri tehdastyöläisten osuus oli Kaakinmaalla varsin pieni. Sen sijaan kaupunginosasta löytyi runsaasti rakennus- ja sekatyömiehiä ja monien eri ammattien harjoittajia. Asujamistoa voidaan siis hyvällä syyllä sanoa keskiluokkaiseksi.

Kaakinmaa oli alunperin 1800-luvun lopulla rakennettu väljemmin kuin vaikkapa Amuri. Tontin olivat suurempia ja asukastiheys pienempi. Vuonna 1920 laskettiin kaupunginosassa olevan ahtaasti asuvia, eli vähintään kolme henkilöä huonetta kohti, noin 23,3%. Samaan aikaan koko kaupungissa asui ahtaasti 37,7%. Kaakinmaa oli 1920 asumisväljyydeltään Tampereen kärkeä yhdessä ydinkeskustan ja Kyttälän kaupunginosien kanssa. Vuonna 1930 Kaakinmaassa asui ahtaasti enää 12%, mikä oli edelleen koko kaupungin parhaita lukuja, tosin kosken itäreunan kaupunginosat, joissa rakennuskanta uudistui nopeasti, olivat tavoittaneen Kaakinmaata.

Myös asumismukavuuksilla ja kunnallistekniikan kehityksellä mitattuna Kaakinmaa oli 1920 Tampereen kärkeä. Vesijohto tuli 1920 jo 80% talouksista ja WC löytyi yli 36%:sta. Kylpyhuone oli vielä Tampereella harvinaisuus mutta sellainenkin löytyi jo 11%:sta Kaakinmaan talouksista. Kaikki em. prosenttiosuudet olivat selvästi Tampereen keskiarvoja korkeammat, esimerkiksi vesijohto tuli 1920 koko Tampereella vain 57% talouksista. Tultaessa vuoteen 1930 Kaakinmaa oli kuitenkin jäänyt jonkinverran jälkeen nopeimmin kehittyvien kaupunginosien vauhdista. Esimerkiksi niiden talouksien osuus, joissa oli keskuslämmitys ja lämmin vesi, oli Kaakinmaalla 1930 vain koko kaupungin keskiarvon tasolla tai jopa hieman sen alapuolella.

Työttömyys koetteli Kaakinmaata 1930-luvun alun laman aikana pahemmin kuin vaikkapa Nalkalaa tai kosken itäreunan kaupunginosia, mutta selvästi vähemmän kuin varsinaisia työläiskaupunginosia kuten Amuria tai Tammelaa. Työttömyysprosentti nousi yli 10% kahteen otteeseen kausina 1931-32 ja 1933-34. Koko Tampereen työttömyyteen verrattuna Kaakinmaan työttömyysprosentti pysyi kuitenkin suhteellisen alhaisena. Pahimpana työttömyyskautena 1931-32 Kaakinmaan työttömyysprosentti oli 11,2% kun se koko Tampereen alueella kohosi 17,4%:ään.

Kaakinmaan keskiluokkaisuus tulee ehkä selvimmin esille tarkasteltaessa palkasta henkeä kohden maksettuja veroja. Vaikka Kaakinmaalla asui paljon virkamiehiä sen asukkaiden henkeä kohti lasketut palkkatulot jäivät selvästi jälkeen Tampereen vauraimmista kaupunginosista kuten keskusta-alueesta, Kyttälästä ja Pyynikistä. 1920-luvun lopulta lähtien kaakinmaalaisten verotettavat tulot henkeä kohti olivat varsin samalla tasolla nopeasti kehittyneen Juhannuskylän kanssa. Tulotaso pysyi Kaakinmaalla koko maailmansotien välisen ajan kuitenkin selvästi koko Tampereen keskiarvon yläpuolella. Kun otetaan huomioon että suuri enemmistö Tamperelaisista kuului työväkeen voidaan Kaakinmaata yhdessä Juhannuskylän kanssa pitää 1920- ja 1930-luvulla Tampereen keskiluokkaisimpina kaupunginosina.

Lähteet:
Rasila Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Kertomukset Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta, Terveydenhoitolautakunnan toimintakertomukset 1918-1939.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1919, Asuntotilastoa.
Tampereen tilastollinen vuosikirja 1948, s. 28-29.
Lunnas Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Liite 1. Tampereen kaupungin väkiluku kaupunginosittain, Pro-gradu Tampereen yliopistossa 1978.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1921-39, Taksoituslautakunnan kertomukset, verotustilastot.
SVT VI Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestönlaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestönlaskenta 1930.
SVT VI Väestötilastoa 56:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930.
Työttömyystilastot: Peltola Jarmo, väitöskirjan käsikirjoitus, alkuperäislähteenä Tampereen työttömyyskortistot Tampereen kaupunginarkistossa.