Teksti, kuviot Jouni Keskinen

Kaupunginosa II – Keskikaupunki (myöhemmin Tammerkoski)

 

Toinen kaupunginosa eli Tammerkoski kattaa Tampereen ydinkeskustan alueen Hämeenkadun pohjoispuolella. Pohjoisessa II kaupunginosa rajoittuu Satakunnankatuun ja I kaupunginosaan. Idässä rajana on Tammerkoski ja lännessä Hämeenpuisto. Etelässä kaupunginosa rajoittuu Hämeenkatuun ja III kaupunginosaan. II kaupunginosan alueelle jää useita Tampereen tunnetuimpia rakennuksia ja keskeistä kaupunkimaisemaa. Suurin osa Keskustoria ja sitä ympäröivät rakennukset kuten Raatihuone, Vanha kirkko ja Tampereen teatteri sijaitsevat II kaupunginosan alueella. Kaupunginosan koilliskulma Tammerkosken rannassa on puolestaan Frenckellin vanhaa tehdasaluetta.

Rakennuskannan muutoksen 1920-30-luvulla

II kaupunginosan alueelle rakennettiin maailmansotien aikana muutamia tunnettuja julkisia rakennuksia. Keskusta-alueen kiinteistöjen ja maan hinnan noustessa myös moniin vanhoihin rakennuksiin rakennettiin lisää kerroksia ja uusia laajennuksia.
Tampereen vanha 1925 valmistunut kirjastotalo

Tampereen 1925 valmistunut kirjastotalo Tammerkosken yli idästä päin kuvattuna noin vuonna 1927. Kuva: Valokuvaamo N. Rasmunsen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Ehkä merkittävin rakennushanke II kaupunginosan alueella 1920-30-luvulla oli Tampereen uusi, nykyisin jo vanhana tunnettu, kirjastotalo. Tampereen kaupunginkirjasto oli vuoteen 1921 asti toiminut useissa eri vuokratiloissa. Ajatus oman kirjastotalon rakentamisesta oli ollut vireillä jo kauan mutta sai ratkaisevan sysäyksen vuorineuvos Emil Aaltosen 1919 tekemän huomattavan lahjoituksen myötä. Kirjastotalosta järjestettiin 1922 suunnittelukilpailu, jonka voittivat Jussi ja Toivo Paatela. 1920-luvun klassismia edustava kirjastorakennus valmistui 1925, ollen valmistuessaan Suomen nykyaikaisin. Taloon sijoitettiin myös työväenopisto, taidenäyttelytila ja kaupunginvaltuuston istuntosali. Tammerkosken välittömässä läheisyydessä sijaitsevan kirjastotalon Keskustorin puoleiselle julkisivun puolelle pystytettiin 1928 Wäinö Aaltosen Aleksis Kivi -patsas.

Kolme vuotta kirjastotaloa myöhemmin valmistui aivan kaupunginosan toiselle puolelle, Hämeenpuiston reunaan, Kauppakadun ja Hämeenkadun väliseen kortteliin Tampereen suurin asuinkerrostalo. Tämän Tuulensuuna tunnetun 6-kerroksisen talon suunnitteli kutsukilpailun voittanut Bertel Strömmer. Tyyliltään se edusti samaa 1920-luvun klassismia kuin kirjastotalokin. Rakennuksessa sijaitsi myös aikansa hienoin elokuvateatteri Tuulensuu, jonka nimi muutettiin myöhemmin Kino-Palatsiksi. Elokuvasalin koristelutyö on kuvanveistäjä W. Rich. Rautalinin ja stukkorappari Arvid Nurhosen työtä.

Kuvanveistäjä V. Rich. Rautalin viimeistelee Tuulensuun räystäskoristeita. Kuva: Bertel Strömmer, Tampere-seura.

Tuulensuun talo lännessä Hämeenpuistosta päin kuvattuna. Kuva: Bertel Strömmer, Tampere-seura.

Toinen elokuvateatteri toimi vuoteen 1938 asti myös Hämeenkatu 24:n tontilla. Tämän elokuvateatteri Scalan orkesteri sai kunnian esiintyä ensimmäisenä suomalaisena orkesterina radiossa, kun naapuritalossa Hämeenkatu 26ssa puhelinosuuskunnan ullakolla aloittanut Suomen ensimmäinen radioasema lähetti sen soittoa “eetteriin”. Vuonna 1938 Scala kuitenkin purettiin ja tontille rakennettiin Pohjoismaiden Yhdyspankin pankkitalo. Tyyliltään Jaakko Tähtisen suunnittelema rakennus edusti funktionalismia. Nykysin talo toimii tavallisena liike- ja toimistorakennuksena.

II kaupunginosan alueella tehtiin myös runsaasti laajennuksia ja korotuksia vanhoihin rakennuksiin. Jo vuonna 1926 rakennettiin Kauppakadun ja Näsilinnankadun kulmaan, Säästöpankin taloon, alunperin kalliiden kustannusten takia rakentamatta jäänyt kulmaosa Birger Federleyn suunnitelman mukaisesta. Samalla Kauppakadun ja Näsilinnankadun puoleisia osia korotettiin uudella kerroksella.

Pohjoismaiden yhdyspankin 1938 valmistuneen pankkitalon pääoven päällä oli kiveen hakattuna Tampereen vaakuna. Kuva: Aamulehti 25.9.1939, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Alunperin kauppahalliksi suunniteltu, kahvilasta nimensä saanut, Tammerontalo Hämeenkatu 18:ssa oli jo 1909 korotettu kaksikerroksiseksi ja kauppahalli siirtynyt toisiin tiloihin. Hämeenkadun kiinteistöjen arvon edelleen kohotessa rakennusta korotettiin 1926 vielä neljällä uudella asuinkerroksella. Bertel Strömmerin ja Vilho Kolhon suunnittelema korotusosa oli tyyliltään klassismia, joka oli sovitettu yhteen katutason jugendhengen kanssa.

Lisätilaa sai 1931 myös Tampereen teatterin talo kun sen Hämeenkadun puoleista myymäläosaa korotettiin uudella kerroksella. Vuonna 1939 tehtiin muutoksia myös Teatteritalon Tammerkosken puoleisiin ravintolatiloihin ja rakennettiin lisäsiipi rakennuksen pohjoispuolelle.

Väestö

Tarkasteltavana ajanjaksona keskikaupungin eli II kaupunginosan väestö oli suurimmillaan sotavuonna 1918, jolloin se ylitti 2300 asukkaan rajan. Tarkasteltaessa koko maailmansotien välistä ajanjaksoa, II kaupunginosan väkiluku laski tuona aikana kuitenkin yllättävän vähän. Yleensä kaupunkien keskusta-alueiden väkiluku nimittäin väheni esikaupunkien syntyessä ja liikenneyhteyksien parantuessa. Tampere pysyi kuitenkin vielä sen verran pienenä kaupunkina ettei keskusta-alueesta tullut täysin liikehuoneistojen valtaamaa lukuunottamatta ehkä Hämeenkatua ja sen välitöntä ympäristöä. II kaupunginosan väkiluvun kehityksessä voidaan välillisesti havaita myös taloudellisten nousukausien vaikutus. Vaikka kaupunginosan väkiluku oli 1920-luvun puolivälissä laskenut alle 2000:n nousi se jälleen 1920-luvun hyvinä vuosina parhaimmillaan 2150:een vuonna 1928. Vuosikymmenen taitteen laman aikana väkiluku jälleen laski alle 2000:n, mutta kääntyi nousuun jo 1932-33. Nousukauden aikana 1930-luvulla päästiin parhaimmillaan jo lähelle vuoden 1918 väkilukua, vaikka 2300 asukkaan raja jäikin ylittämättä.

Keskusta-alueella kaupan työllistävä vaikutus oli suurempi kuin muualla kaupungissa. Perinteisesti keskustassa oli asunut yläluokkaa, kauppiaita ja virkamiehiä. Myös kotiapulaisten osuus oli vielä 1900-luvun alussa suuri eli yli 15% asukkaista. Vuoden 1919 asuntolaskennassakin näiden ryhmien osuus II kaupunginosan asukkaista oli edelleen suuri, mutta jo hieman laskussa. Yhdessä kauppiaat, virkamiehet ja apulaiset muodostivat kuitenkin vielä 1919 selkeän enemmistön II kaupunginosan asukkaista. Työväen suhteellinen osuus kaupunginosan väestöstä kuitenkin nousi 1920-30-luvulla. Tämä tapahtui lähinnä yläluokan ja kotiapulaisten kustannuksella, joiden määrä selvästi väheni. Näyttäisi siis siltä, että nimenomaan yläluokka siirtyi keskustasta asumaan hieman syrjemmälle. Kauppojen ja kaupan palveluksessa olleiden määrä tuskin väheni, vaan niihin palkattiin entistä enemmän työväenluokkaista työvoimaa. Jutikkalan mukaan työväen osuus II kaupunginosan väestöstä oli vuonna 1939 noussut jo noin puoleen. Se oli kuitenkin edelleen Tampereen alhaisimpia. Hieman nousussa oli myös ns. keskiluokan osuus, johon 1939 laskettiin kuuluvaksi noin 17-18% kaupunginosan asukkaista.

Yläluokan suuri osuus näkyi myös II kaupunginosan kielioloissa. Vuonna 1930 noin 6,5% kaupunginosan asukkaista oli ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisten osuus oli Nalkalan ja Kaakinmaan ohella selvästi korkein Tampereen alueella. Sen sijaan muita kuin suomea tai ruotsia puhuvia asukkaita oli II kaupunginosassa huomattavan vähän eli alle 0,2% asukkaista, mikä oli vähemmän kuin muissa keskustan kaupunginosissa.

Ihmisiä talvisella Hämeenkadulla marraskuun lopulla 1933. Kuva: Aamulehti 23.11.1933.

Väestö oli varsin naisvaltaista. Vuonna 1920 vain 37,7% asukkaista oli miehiä ja vielä 1940:kin vain 39%. Vuonna 1920 miesten osuus oli yli 4% alle kaupungin keskiarvon ja vielä 1940 lähes 2,5% alle Tampereen keskiarvon. Tätä voidaan selittää osin kotiapulaisten, myyjien yms. naisvaltaisten ammattien suurella osuudella keskusta-alueella.

Sosiaaliset olot – Vanhaa rahaa ja kaupan tuomaa vaurautta

Runsas liiketoiminta ja yläluokan suhteellisen suuri määrä tekivät keskikaupungista eli II kaupunginosasta erään Tampereen vauraimmista. Kauppa oli kuitenkin altis suhdanteille, niinpä talouden nousu ja laskukaudet koettelivatkin alueen liikkeitä ja niiden palveluksessa toimivia ihmisiä paljon konkreettisemmin kuin monissa muissa Tampereen kaupunginosissa.

II kaupunginosassa asuttiin varsin väljästi jo vuonna 1920. Erot olivat kuitenkin suuria. Työläisväestö asui paikoin varsin ahtaasti kun taas rikkaimmat kauppiassuvut asuivat suurissa useiden huoneiden asunnoissa. Suurten yli kolmen huoneen asuntojen osuus olikin II kaupunginosassa Tampereen korkeimpia yhdessä Nalkalan, Pyynikin ja Kyttälän kanssa. Ahtaasti eli vähintään kolme henkeä huonetta kohti asui 1920 vielä 24,5% II kaupunginosan asukkaista kun Tampereella ahtaasti asuvia oli vielä lähes 38%. Vuonna 1930 ahtaasti asuvia oli II kaupunginosassa enää 13%. Kun otetaan huomioon että kaupunginosan väkiluku 1920-luvulla jonkin verran laski, asumisväljyys ei kuitenkaan ollut lisääntynyt yhtä nopeasti kuin monissa muissa Tampereen kaupunginosissa. Yhtenä syynä voidaan pitää sitä että keskusta-alue oli kokonaan tiiviisti rakennettua ja rakennuskannan uudistuminen siten hitaampaa.

Asumismukavuuksiltaan II kaupunginosa oli kuitenkin Tampereen kärkeä, vaikkei kehitys ehkä ollutkaan aivan yhtä nopeaa kuin kosken itäpuolella Kyttälässä. Jo vuonna 1920 juokseva vesi tuli 72%:en talouksista ja Tampereella vielä suhteellisen harvinainen kylpyhuonekin löytyi peräti yli 11%:sta asunnoista. Samaan aikaan koko Tampereella vesijohto kulki hieman yli puoleen asunnoista. Vuonna 1930 vesi tuli 83% prosenttiin II kaupunginosan talouksista ja vesiklosetteja löytyi 53,6%:sta. Molemmat prosenttiosuudet olivat selvästi Tampereen keskiarvoa korkeammat, mutta samaan aikaan monissa keskustan kaupunginosissa kosken itärannalla ja Nalkalassa juokseva vesi tuli jo 90%:en talouksista ja huusseja käytettiin enää kolmanneksessa asunnoista.

Lamakausi ja sen aiheuttama työttömyys koetteli II kaupunginosaa selvästi pahemmin kuin muita Tampereen vauraimpia kaupunginosia. II kaupunginosan asukkaista kaupan palveluksessa olevien osuus oli suurin koko Tampereella ja lama koetteli kovimmin juuri pientä ja keskisuurta yritystoimintaa. Parhaimmillaan II kaupunginosan alueelta perittiin lähes 30% Tampereen alueen liikeyrityksiltä kerätyistä verotuloista. Osuus oli vielä huomattavasti suurempi jos luvuista poistetaan suurten tamperelaisten tehtaiden kuten Finlaysonin ja Tampellan maksamat verot. Niinpä työttömyys ponnahtikin II kaupunginosassa työttömyyskaudesta 1930-31 kauteen 1931-32 yli 9%. Vuosina 1931-32 II kaupunginosan työttömyys oli yli 17% eli lähes samalla tasolla kuin koko Tampereen alueella, mitä on pidettävä huomattavan korkena prosenttina kun otetaan huomioon, että varsinaiseen työväestöön kuuluvien osuus oli kaupunginosassa Tampereen pienimpiä. Käytännössä tämä näkyi myös katukuvassa monien liikehuoneistojen autioituessa Hämeenkadulla ja Kauppakadulla pahimman laman aikaan. Vuoden 1934 aikana lama alkoi hellittää ja myös työttömyys kääntyi keskikaupungilla selvään laskuun.

II kaupunginosan vauraus ja toisaalta suhdanneherkkyys näkyi myös tarkasteltaessa verotettavien tulojen määrää henkeä kohti. Aina 1920-luvun alusta lähtien tuloista maksettujen äyrien määrä henkeä kohti oli noin 35-40% Tampereen keskiarvoa suurempi. Tämä ero säilyi suhteellisen tasaisena aina 1920-luvun loppuun asti. II kaupunginosa olikin 1920-luvulla henkeä kohti lasketuilla verotetuilla tuloilla mitattuna Tampereen ehdotonta kärkeä. Laman aikana 1930-32 verotettavat tulot putosivat keskikaupungilla kuitenkin jyrkemmin kuin koko Tampereen alueella ja tuloero koko Tampereeseen tasoittui hieman. II kaupunginosa pysyi kuitenkin yhtenä Tampereen vauraimmista alueista vaikka esimerkiksi Kyttälän eteläosa (XII) sen 1930-luvulla tavoittikin.
Liikkeistä maksetut verot henkeä kohti

Kun tarkastellaan liikeyritysten maksamia veroja asukasta kohti huomataan entistä selvemmin kuinka II kaupunginosa oli Tampereen kaupan ja liike-elämän keskus. Ylläolevassa kuviossa on verrattu liikeyrityksiltä perittyjä veroja asukasta kohti II kaupunginosassa, Kyttälän eteläosassa ja koko Tampereella. Kyttälän eteläosassa ja Nalkalassa sijaitsi II kaupunginosan jälkeen seuraavaksi eniten erilaisia kauppaliikkeitä. Kuviosta ilmenee kuitenkin selkeästi II kaupunginosan ylivoima jopa Kyttälän eteläosaan verrattuna. Myös laman voimakas vaikutus näkyy nimenomaan II kaupunginosan liikkeistä kerättyjen verojen määrässä vuosina 1929-1931. Omituinen lasku vuosien 1935-36 verojen määrässä II kaupunginosan osalta jää kuitenkin mysteeriksi, joka vaatii lisätutkimusta.

Kun lasketaan yhteen kiinteistöistä, kauppaliikkeistä ja palkoista maksetut verot, huomataan kuinka II kaupunginosassa henkeä kohti maksetut verotulot ovat koko 1920-30-luvun olleet yli tuplasti, välillä lähes kolme kertaa, suuremmat kuin Tampereella keskimäärin.

 

Lähteet:

Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Rasila Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Kertomukset Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta, Terveydenhoitolautakunnan toimintakertomukset 1918-1939.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1919, Asuntotilastoa.
Tampereen tilastollinen vuosikirja 1948, s. 28-29.
Lunnas Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Liite 1. Tampereen kaupungin väkiluku kaupunginosittain, Pro-gradu Tampereen yliopistossa 1978.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1921-39, Taksoituslautakunnan kertomukset, verotustilastot.
SVT VI Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestönlaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestönlaskenta 1930.
SVT VI Väestötilastoa 56:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930.
Työttömyystilastot: Peltola Jarmo, väitöskirjan käsikirjoitus, alkuperäislähteenä Tampereen työttömyyskortistot Tampereen kaupunginarkistossa.