Teksti Jouni Keskinen

Kaupunginosa XXII – Hatanpää

 

Tampereen kaupungin Hatanpään kartanolta 1913 lunastamat maat käsittivät laajan 1459,3 hehtaarin suuruisen alueen. Tämä alue oli paljon suurempi kuin Hatanpäänä tunnettu XXII kaupunginosa ja käsitti mm. nykyiset Viinikan, Nekalan ja Härmälän kaupunginosat. Rautatien länsipuoliselle, pohjoisessa Viinikanojan ja etelässä Vihiojan rajaamalle osalle Hatanpään kartanon maita muodostettiin XXII kaupunginosa, jolle vahvistettiin asemakaava 1920. Jo aiemmin rautatien läheisille alueelle oli syntynyt lähinnä tehdastontteja.

Hatanpään länsiosassa sijainneet Hatanpään kartanon rakennukset oli jo I maailmansodan aikana otettu sairaalakäyttöön. Kun vielä Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin kartanon välittömään läheisyyteen 1916, tuli Hatanpään kaupunginosasta teollisuusalue, jonka länsiosassa tehtaat kuitenkin väistyivät puutarhojen ja Pyhäjärven rantamien virkistys- ja sairaala-alueen tieltä.

 

Tehtaita nousee ja laskee

Hatanpään kaupunginosan väestön määrä vaihteli 1920-1930-luvulla 450-650 asukkaan välillä. Varsinaisia asuinalueita ei XXII-kaupunginosassa ollut, joten asukkaat olivat suurelta osin tehtaiden henkilökuntaa ja sairaalan lääkäreitä, hoitajia ja potilaita. Olipa myös Lokomon tehtaan johtajalla komea talo Hatanpään valtatie 36:ssa. Hatanpään väestömuutoksissa näkyvät aikakauden taloudelliset suhdanteet. Voimakkaan talouskasvun aikana 1920-luvun jälkipuoliskolla kaupunginosan väkiluku nousi yli kuuden sadan ja pysyi tällä tasolla aina lamakauden alkuun vuoteen 1929 asti. Alimmillaan Hatanpään asukasluku oli vuosina 1933-34 alle neljä ja puoli sataa, mutta lähti sen jälkeen voimakkaaseen nousuun ja 1930-luvun lopulla asukkaita oli jälleen yli 600.

Lokomon tehdasaluetta. Etualalla tehtaan johtajan talo. Kuva noin vuoden 1930 tienoilta. Kuva: E.A.Bergius, repro Veljekset Karhumäki, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Ensimmäiset tehtaat Hatanpään alueella olivat Oy Lokomo Ab, Hyppösen kenkätehdas ja J.N. Salmisen nahkatehdas, jotka jo 1915 olivat vuokranneet tontit Hatanpäältä rautatien varresta. Näistä selvästi suurin tontti oli Lokomolla, jonka toiminnan alkuvaiheita vaikeuttivat kuitenkin ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumoukset ja vuoden 1918 tapahtumat. Kun päätuote eli veturien valmistus ei riittänyt pitämään Lokomoa kannattavana, valettiin tehtaalla myös kirkonkelloja ja alasimia. Kaksikymmentäluvun puolivälissä Lokomon taloudellinen tilanne oli kuitenkin niin huono että se joutui turvautumaan Hatanpään vahvan miehen tehtailija Emil Aaltosen apuun, joka 1926 lunasti yhtiön osake-enemmistön nimiinsä. Lokomon tehdas ja valimo työllistivät ennen lamaa yli 300 henkilöä ja vastaaviin lukuihin päästiin jälleen laman jälkeen.

Lokomon tapaan myös toinen Hatanpään ensimmäisistä tehtaista, Hyppösen kenkätehdas ajautui vaikeuksiin ja lopetti toimintansa 1927 kenkäteollisuuden kilpailun kiristyessä Tampereella. Vuotta myöhemmin kuitenkin Kumiteollisuus Oy osti tehtaat, jossa nahka vaihtui nyt kumiin. Jalkineiden rinnalla Kumiteollisuus valmisti 1930-luvulla myös kaasunaamareita Puolustusvoimille. Ennen pahinta lamaa 1930 tehdas työllisti yli 200 henkilöä ja vuonna 1938 jo 314 työntekijää. Vuonna 1937 tehdas siirtyi Suomen Gummitehdas Oy:lle ja nykyisin kumitehtaan kiinteistöä hallinnoi Hatanpään Teollisuustalo Oy.

J.N. Salmisen nahkatehdas Hatanpäällä. Vieressä oikealla Hyppösen kenkätehtaan kulmaa. Kuva: Mauno Mannelin, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kolmesta Hatanpään ensimmäisestä tehtaasta vain pienin eli J.N.Salminen nahkatehdas selvisi ilman omistajanvaihdoksia läpi maailmansotien välisen ajan. Kunnallisneuvos Johan Niklas Salmisen perustama perheyhtiö työllisti Hatanpäällä jo ennen lamaa 130 henkilöä ja samoihin työllisyyslukuihin päästiin nahkatehtaalla jälleen vuonna 1938. Hatanpäällä toimi myös toinen nahkatehdas. Lokomon tehdasalueen eteläpuolelle Hatanpäänpuistokuja 7:ssä sijainnut Tampereen nahkatehdas oli Salmista pienempi mutta työllisti sekin jo1930-luvun lopulla 43 työntekijää.

Nahan, kumin ja metallin lisäksi Hatanpäällä oli uutena teollisuuden alana myös kemian- eli tarkemmin sanottuna muoviteollisuutta. Insinööri K.A. Franssilan perustaman Sarviksen alkuvaiheet ovat Hatanpään tehtaille tyypilliset. Sarviksen tehdas oli toiminut Hatanpäällä vuodesta 1921, mutta jo 1927 se oli konkurssin partaalla. Tällöin sen osti kukas muu kuin Emil Aaltonen. Aluksi Sarvis valmisti lähinnä maidon kaseiinista tuotetusta galatiinista kampoja ja nappeja. Aaltosen johdolla Sarviksella aloitettiin raaka-aine- ja tuotekehittely, jonka tuloksena nappien raaka-aine muuttui helpommin työstettäväksi bakeliitiksi ja valmistusprosessi nopeutui niin että Sarvis valtasi uusia markkina-alueita Pohjoismaista. Laman jälkeen muovijalosteiden määrä ja raaka-aineet kehittyivät ja Sarvis kasvoi yli 200 työntekijän työllistäjänä Hatanpään kolmanneksi suurimmaksi tehtaaksi heti Lokomon ja Gummitehtaan jälkeen.

 

Kartanosta sairaala ja siirtolapuutarha

 

Hatanpään kartanon maiden tultua kaupungin omistukseen kartanon rakennuksia otettiin tilanpuutteesta kärsineen kunnansairaalan käyttöön vuodesta 1914 lähtien. Ensimmäisenä Hatanpään pirttirakennukseen muutti mielisairaala, joka sai kuitenkin pian siirtyä toiseen rakennukseen sotilassairaalan tieltä. Kansalaissodan ajan kartanon päärakennus ja Nils Idmanin huvilarakennus palvelivat sotilassairaalana. Kun rakennukset vapautuivat sotilaskäytöstä alkoi kaupunki suunnitella huvilarakennukseen kirurgi- ja sisätautisairaalaa. Uusi sairaala valmistuikin syksyllä 1919 ja se käsitti 57 potilaspaikkaa. Osalle hoitajattarista ja palvelijoista kunnostettiin asuinhuoneet entisestä puutarhurin rakennuksesta.

Uuden Bertel Strömmerin suunnitteleman funkistyylisen sairaalan rakentaminen aloitettiin 1933. Valmistuessaan 1935 viisikerroksinen sairaalarakennus oli alansa kärkeä moderneine laitteineen ja tiloineen. Uudessa sairaalassa oli vuodepaikat 148:lle potilaalle, joista osa varattu samana vuonna Hatanpäälle muuttaneen lastensairaalan käytöön.

Bertel Strömmerin piirtämän sairaalarakennuksen läpileikkaus. Kuva: Hatanpään sairaalat, kuvaliite kertomuksessa yleistentöiden lautakunnan toiminnasta 1935.

Hatanpään kirurginen, sisätautien ja lasten sairaalan vuosikertomus vuodelta 1935 kertoo uuden sairaalan käyttöönotosta seuraavaa:

Vuoden 1935 kuluessa tapahtui sairaalassa suuria muutoksia. Alkuosan vuotta toimi sairaala entisessä muodossaan ja entisessä paikassaan Hatanpään huvilarakennuksessa. Heinäkuun 10 p:nä muutti sairaala uusiin suojiinsa. Potilasosastot vanhoine huonekaluineen muutettiin uuden sairaalarakennuksen kahteen ylimpään kerrokseen ja leikkausosastona tuli väliaikaisesti olemaan poliklinikan leikkaussali, joka erikoisesti sitävarten oli hyvissä ajoin valmistettu siirtymis- eli ylimenokautta varten. Uusi varsinainen leikkausosasto otettiin käytäntöön vasta lokakuun alussa, jolloin siinä olevat laitteet ja välineet olivat tulleet lopullisesti paikoilleen. Uusi autoklavi oli kuitenkin jo sitä ennen ollut käytännössä. Vasta kun uudet potilashuonekalustot olivat saapuneet, voitiin aukaista marraskuun 10 p:nä täyskasvuisten kaikki osastot ja siitä päivästä lähtien on sisätautien osasto ollut toiminnassa erikoisosastona. Kaksi ylintä kerrosta on sisätautiosastoa varten ja kahdessa seuraavassa kerroksessa alaspäin ovat kirurgiset potilaat. Sairaalan lastenosasto saattoi alkaa toimintansa vasta 18 p:nä marraskuuta, jolloin asianomaiset sängyt ja muut laitteet olivat lopullisesti paikoillaan. Röntgenosaston diagnostikapuoli otettiin käytäntöön lokakuun alusta ja laboratorio alkoi toimintansa lokakuun puolivälistä.

Hatanpään sairaalan röntgenosaston diagnostiikkahuone. Kuva: Hatanpään sairaalat, kuvaliite kertomuksessa yleistentöiden lautakunnan toiminnasta 1935.

Sairaalan poliklinikkahuone kirurgisten tapausten vastaanottoa varten. Kuva: Hatanpään sairaalat, kuvaliite kertomuksessa yleistentöiden lautakunnan toiminnasta 1935.

Samaisen vuosikertomuksen mukaan uuden sairaalan henkilökuntaan kuului 5 lääkäriä, 26 hoitajatarta sekä siivoojattaria ja kylvettäjättäriä yhteensä 15. Lisäksi sairaalalla oli oma puhelinkeskuksen hoitajatar. Sairaalan laboratiossa suoritettiin 1935 yhteensä 950 tutkimusta, röntgenissä otettiin 239 kuvaa ja koko sairaalassa hoidettiin 1062 potilasta, joiden hoitopäiviä kertyi yhteensä 21079.

Hatanpään sairaala oli myös tamperelaisen rakennus- ja insinöörityön taidonnäyte, jota työhön osallistuneet yritykset saattoivat käyttää referenssinään. Saman kaupunginosan tehdas Lokomo toimitti sairaalaan korkeapainekattilat. Kuva: Hatanpään sairaalat, kuvaliite kertomuksessa yleistentöiden lautakunnan toiminnasta 1935.

Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha

Muista Pohjoismaista Suomeen kulkeutunut siirtolapuutarha-aate rantautui myös Tampereelle ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Siirtolapuutarha-aate markkinoi puutarhapalstojen hoitoa kaupunkilaisten työläisperheiden kehittävänä vapaa-ajan harrastuksena. Tämän aatteen mukaisesti Tampereen kaupunki vuokrasi Hatanpäältä 6,18 hehtaarin maa-alueen 1916 perustetulle Hatanpään siirtolapuutarhayhdistykselle. Hatanpään siirtolapuutarha oli ensimmäisiä koko Suomessa ja 1920-luvulla siitä kehittyi suosittu vapaa-ajanviettopaikka.

Siirtolapuutarhapalstojen määrä Hatanpäällä vakiintui 150 tienoille. Noin 300 neliömetrin palstoista yli puolet oli tehdastyöläisten viljelemiä ja viljelijöissä oli runsaasti mm. rautatieläisiä ja palokuntalaisia. Aluetta kehitettiin paljolti yhdistyksen talkootyöllä. Aiemmin varsin vapaamuotoisesti rakennettuja puutarhamökkejä alettiin vuoden 1926 jälkeen rakentaa Ruotsin matkalta saadun mallin mukaisesti avokuistisina, jyrkkäkattoisina ja punaisiksi maalattuina. Vesijohto alueelle saatiin vähitellen 1920-luvun aikana.

1930-luvun alussa siirtolapuutarhayhdistys olisi halunnut laajentaa erittäin suosittujen puutarhapalstojen aluetta. Aivan siirtolapuutarhan naapurissa olleen mielisairaalan johto kuitenkin vastusti hanketta ja kun samaan aikaan oli Nekalaan perustettu toinen siirtolapuutarha, ei laajennushanketta toteutettu.

Lähteet:

Alajoki Jaana, Härmälä – Rantaperkiö torpista lentokoneisiin, Tampere 1996.
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1935:
– Hatanpään kirurginen, sisätautien ja lasten sairaala. Kertomus vuodelta 1935.
– Hatanpään sairaalat, kuvaliite kertomuksessa yleistentöiden lautakunnan toiminnasta 1935.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.