Teksti Mervi Kaarninen

Epilä – tilasta teollisuuskeskukseksi

Epilä tehdasyhteisö on ilmeisesti saanut nimensä Epilän rautatiepysäkistä, joka sijoitettiin Epilän talon maille. Epilän talo oli 1500-luvulla Jakob Ebin hallussa. Nimi on todennäköisesti muodostunut ruotsalaisesta henkilönimestä Ebbe. Epilän talo kuului Tohlopin kylään, jossa vuoden 1540 maakirjan mukaan oli neljä tilaa. Epilän tila oli 1500-luvun lopulla veronmaksukyvytön ja se vaihto usein omistajaa. 1600-luvulla olivat Tohlopin kylän talot pitkiä aikoja asumattomina. Epilän tila oli autiona 1620-luvulta lähtien, ja se otettiin uudelleen viljelykseen vasta 1750-luvulla. Epilän talo sijaitsi alueella, johon rakennettiin myöhemmin Winterin tehtaat.

Ilmakuva Epilästä vuonna 1930. Kuva: Niels Rasmussen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

1890-luvulla Epilä alkoi kasvaa suureksi osaksi otollisten liikenneolosuhteiden myötä. Näsi- ja Pyhäjärven välisen kapean kannaksen päähän nousi tehtaita. Epilässä toimineet suurimmat teollisuuslaitokset olivat Epilän Konepaja Oy, Oy Epilän Nahkatehdas Ab, Oy Excelsior Ab, Oy Sahanterä ja Tampereen Tapettitehdas ja sen sisaryhtiö Winter. Vaikka läntisestä esikaupunkiliitoksesta puhutaan Pispalan liitoksena on syytä muistaa, että liitoksen yhteydessä vuonna 1937 Tampere sai myös omaleimaisen Epilän tehdasyhteisön, jonka tehtaissa työskenteli 1930-luvulla kaikkiaan noin 700-800 henkilöä.

 

Sahanterä Oy:n rakennus Epilässä 1930-luvulla. Kuva:
Mauno Mannelin, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Radan vetovoima

Pispalaan, Hyhkyyn ja Epilään alkoi 1890-luvulla muodostua uutta asutusta. Asutus eteni Rajaportilta Epilään asti. Tämä johtui vuonna 1895 valmistuneesta Porin radasta. Epilään asti rata oli tehty vuonna 1893. Tärkeä merkitys oli myös maantiellä, joka Tampereelta suuntautui länteen haarautuen Epilässä kohti Nokiaa ja toinen tie kohti pohjoista Ylöjärvelle. Paikkakunnan maanomistajat huomasivat nopeasti omistamansa maan arvoon, ja harjunrinteet ja järven rannat laitettiin tuottamaan.

1800-luvun alussa tamperelainen raatimies Henrik Grönlund oli hankkinut omistukseensa Kaarilan ja Raholan kartanot, jotka menivät hänen tyttärensä kautta Thunebergin sukuun. Epilän alue kuten suuri osa läntisistä kylistä kuului tällöin liikemies Otto Thunebergille (1865-1941), joka ryhtyi määrätietoisesti kehittämään alueen teollisuutta. Epilän tila joutui Thunebergille vuonna 1908.

Liikenneyhteyksien eli radan ja Epilän pysäkin avulla oli mahdollista houkutella väkeä alueelle kuten seuraava 19.8.1895 Aamulehdessä ollut Thunebergin ilmoitus ilmoitus osoittaa: “Maata vuokrataan herroille huvilapaikoiksi Pyhäjärven rannoilta ja Epilän pysäkin luota ja työmiehille asuntotonteiksi Tahmelasta, Pispalasta ja Epilän pysäkin luota. Lähemmin Pirkkalan Kaarilasta”.

 

Kaksinapainen tehdasyhteisö

Teollisuustoiminta alkoi Epilässä vuonna 1891, jolloin Erland Hilden perusti Tiikonojan varteen nahkurin verstaan. Verstas myytiin vuonna 1911 J. N. Salminen oy:lle, joka jatkoi erilaisten nahkojen valmistamista. J. N. Salmisella oli nahkatehdas myös Tampereella. Erikoistuotteeksi muodostui laadukas pohjanahka.

Nahkatehdas Salminen J. N. Oy:n rakennuksia 1930-luvulla. Kuva: Mauno Mannelin, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Epilässä tuli kohtaamaan kaksi erilaista väestöryhmää. Tampereen herrasväki rakensi huviloita Epilän harjulle ja Tohlopin järven rannoille. Erityisesti Harjun etelärinne tarjosi suojaisia huvilatontteja. Kuljettaessa Lielahden asemalta kohti Epilää oli alueelle kohonnut huvilaketju, joista ensimmäinen oli ratavartija Ritalan itselleen rakennuttama Rauhanlinna. Se siirtyi maakauppojen seurauksena Sixtus Syrjäselle. Seuraavana huvilajonossa oli Förstenin huvila, pankinjohtaja Enqvistin huvila, Öhmanin, Tinellin, Pakkalan ja Vuojelan huvilat. Lumpputehtailija Peltola rakensi vuonna 1918 huvilan Tohlopin rantaan. Huvila siirtyi kuitenkin Sandbackan perheen omistukseen.

Tehdastyöväestön asumuksia syntyi eri puolelle taajamaa tehtaiden läheisyyteen, kun teollistuminen toden teolla käynnistyi 1910-luvulla. Nahkatehtaan läheisyydessä oli useita nahkatehtaan työväen asuintaloja. 1940-luvun lopulla Epilän Nahkatehtaan omistuksessa oli 32 työntekijöille tarkoitettua asuntoa, joissa oli yhteensä 102 huonetta. Lähes kolmasosa nahkatehtaan työläisistä asui tehtaan huoneissa. Samoin Excelsiorilla ja Sahanterällä oli vuokrataloja työläisille. Työväen asuintalot tunnettiin omilla nimillään. Sahanterän talo oli nimetty Sungreeniksi. Tosin sitä kutsuttiin myös Moskovaksi. Nahkatehtaan taloja olivat Aleksila, Topila, Tiensivu, Linnunlaulu ja Braxin talo.

Epilän Nahkatehtaan työntekijöitä työssään 1930-luvulla. Kuva: Mauno Mannelin,
Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kahdesta erilaisesta väestöryhmästä ja kulttuurista kertoo erään epiläläispoja muistelma. Pojat ihmettelivät kesken leikkien, kuinka Winterin tapettitehtaan alueella aidan sisäpuolella huvilan läheisyydessä valkopukuiset miehet ja naiset pelasivat tennistä, jossa piti olla valkoiset tossut jalassa. “Me, sen aikaiset kakarat, kun pelasimme sammakonsaappaisin jaloin “piksua”, jossa sai juosta kilpaa pallon kanssa, ja kuluttaa sitä liikatarmoa, jota jumalaparatkoon meissä oli vielä silloinkin, kun atuimme “äiteen”kattamaan omaan ruokapöytään ja tavailimme seinältä: oma koti kullan kallis”.

 

Epilän elämää

1900-luvun ensimmäisinä vuosina Epilän asukasluku oli runsaat 500. 1910-luku merkitsi Epilän alueella nopeaa väkiluvun kasvua uusien tehtaiden myötä. Kansalaissodan aikana maaliskuun vimeisinä päivinä käytiin Epilässä rajuja taisteluja. Useat tehdasrakennukset vaurioituivat taistelun melskeessä ja tulipaloissa. Vuonna 1930 Epilän väkiluku oli noin 900.

Epilään perustettiin kauppoja, ja monia muita palveluja. Tohloppijärven rannassa toimi vuosina 1928-79 yleinen sauna, jonka vuonna 1931 osti Sixtus Syrjänen vuokraten saunanpidon eri henkilöille.

Epilän alueen lapset käivät Harjun koulua. Harjun koulurakennus oli valmistunut vuonna 1862. Paikalla oli toiminut ensin Ahlmanin koulu, ja varsinainen kansakoulu aloitti rakennuksessa 3.2.1873. Vuosina 1921 ja 1925 Harjun koulua laajennettiin rakentamalla lisätiloja.

Ennen kansalaissotaa Epilässä oli toiminut Voimistelu- ja Urheiluseura Epilän Koe. Se kuitenkin lopetti toimintansa sodan jälkeen. Epilässä toimi sotien välisenä aikana useita urheiluseuroja, jotka vetivät paikkakunnan poikia urheilutoimintaan. 1930-luvun alussa syntyi Epilän Mailapojat, Risuharjun ritarit. Epilän poika oli mukana myös NMKY:n toiminnassa ja sen piiristä syntyi Epilän NMKY:n urheilijat. Vuonna 1934 perustettiin urheiluseura Epilän Esa.

Lähteet:
Eläköön Epilä. Epilä-Seura ry:n julkaisuja 2. Tampere 1991.
Jutikkala, Eino. Tampereen historia III. Tampere 1979.
Saarenheimo, Juhani. Vanhan Pirkkalan historia.
Sallinen Ensio. Maata vuokrataan herroille Epilän pysäkin luota. Tammerkoski 1979:11-12.
Suursara, Kaarlo. Tampereen läntisten liitosalueiden asutushistoriaa Tammerkoski 1942:3.