Teksti, kuviot Jouni Keskinen

Kaupunginosa IX – Armonkallio

 

Näsijärveen rajoittuva kaupunginosa IX on pohjoisin Tammerkosken itäreunan kaupunginosista. Alueellisesti se on varsin epäyhtenäinen koostuen Tampellan tehdasalueesta ja Armonkallion asuntoalueesta. Usein IX-kaupunginosaan katsotaan kuuluvaksi myös Naistenlahden satama-alue. Tampellan tehdasalue rajoittuu pohjoisessa Näsijärveen, idässä Tammerkoskeen ja kaakossa Lapintien takana olevaan Juhannuskylään. Armonkallio taas jää Näsijärven, Naistenlahden sataman ja sinne menevän rautatien sekä länteen ja luoteeseen Juhannuskylän ja Tampellan alueen sivuitse kääntyvän Porin radan muodostamaan kolmioon.

 

Näkymä Armonkalliolta. Kuva: K.O. Lumme, Tampere-Seura.

Armonkallion alueelle rakennettiin maailmansotien välisenä aikana suhteellisen vähän. Muuttoliikkeen alettua Armonkallion alueelle 1890-luvulta alkaen, alue rakennettiin nopeasti täyteen eikä uusille rakennushankkeille näin ollen ollut tilaa vanhoja purkamatta. Tämä johtikin siihen että alueen rakennuskanta uudistui hitaasti. Ensimmäisen kerrostalonsa Armonkallio sai keväällä 1938 kun Siltakatu 1:een Näsijärven rantaan nousi 6-kerroksinen 27 asuinhuoneistoa käsittänyt kerrostalo.

Kaupunginosaan IX liittyvä rakennushankkeena voidaan pitää myös Tammerkosken yli johtaneen Porin radan sillan uudistamista, joka toteutettiin vuosien 1936-37 aikana. Uusi teräsrakenteinen silta valmistui helmikuussa 1937.

Etualalla Porin radan silta ja taustalla Tampellan aluetta IX kaupunginosassa. Radan tuntumassa oikealla puolella erottuu hyvin alunperin Tampellan insinöörien asuinrakennukseksi rakennettu Ryselinintalo. Ylhäällä vasemmalla häämöttää Armonkallio. Kuva: Tampere-seura.

 

Väestö

Kaupunginosan IX väkiluku pysyi varsin tasaisena hieman 2000 asukkaan yläpuolella läpi koko 1920- ja 30-luvun. Tilapäisesti alle 2000 asukkaan pudottiin vuosina 1926-28, lama-aikana 1930-32 ja vuonna 1936. Itse asiassa Armonkalliolla asui yli 2000 asukasta jo vuonna 1900, joten alue oli käytännössä täyteen rakennettu jo tuolloin. Tampereen väestön koko ajan kasvaessa putosi Armonkallion osuus Tampereen väestöstä yli 5%:sta vuoden 1940 noin 3%:iin.

Armonkallio oli saanut suurimman osan asukkaistaan vanhasta Kyttälästä, jonka vanhat numerotorppariasukkaat siirtyivät Kyttälän saneerauksen ja asemakaavoituksen yhteydessä 1890-luvulta lähtien muualle asumaan. Armonkallion alkuperäisistä asukkaista käytännössä siis kaikki olivat työläisväestöä. Vuoden 1919 asuntolaskennassa Armonkallion asunnoista lähes 75% prosenttia oli työväestön omistuksessa ja jos mukaan otetaan vielä apulaisten ryhmään laskettu väestö nousee prosentti lähelle 85%:ttä. Koko Tampereella työväestö omisti samaan aikaan alle 60% asunnoista mikä osoittaa Armonkallion olleen selkeä työläiskaupunginosa. Ylempi luokka eli virkamiehet omistivat Armonkalliolla vuonna 1919 vain 5,7% asunnoista mikä oli pari prosenttia vähemmän kuin koko Tampereella ja vain reilu puolen vaikkapa Juhannuskylän prosenttiluvusta. Kiinteistön omistajien ryhmä, joka käsitti enimmäkseen ns. keski- tai yläluokkaan kuuluvaa väestöä, omisti noin 11,65% Armonkallion asunnoista. Määrä oli jonkinverran vähemmän kuin Tampereella keskimäärin, mutta suhteessa hieman enemmän kuin esimerkiksi Juhannuskylässä. Niinsanotun keskiluokan osuus näyttääkin Armonkalliolla lisääntyneen jonkin verran 1920- ja 1930-luvun aikana. Vuonna 1939 Eino Jutikkala on arvioinut keskiluokan osuuden Armonkallion väestön sosiaalisessa jakaumassa olleen jonkin verran suuremman kuin vaikkapa Amurissa tai Tammelassa.

Sukupuolijakaumaltaan Armonkallion edusti tyypillistä tamperelaista jakaumaa, jossa 60% asukkaista oli naisia ja 40% miehiä. Sukupuolijakauma säilyi prosentin tarkkuudella samana läpi 1920- ja 1930-luvun. Ruotsinkielisiä asui Armonkalliolla työläiskaupunginosaksi suhteellisen paljon eli noin 2,5%, mikä oli varsin lähellä koko kaupungin keskiarvoa. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä voitiin Armonkalliossa vuonna 1930 laskea yhden käden sormin.

 

Sosiaaliset olot – Työläiskaupunginosien parempaa keskikastia

Asumisoloja tutkittaessa Armonkallio osoittautuu 1920- ja 1930-luvulla varsin tyypilliseksi työläiskaupunginosaksi. Vuonna 1920 armonkalliolaisista asui ahtaasti, eli vähintään kolme henkeä samassa huoneessa, noin 45%. Prosenttiluku oli aavistuksen pienempi kuin Tammelassa tai Amurissa, mutta selvästi suurempi kuin koko Tampereen luku 37,7%. Osittain asumisahtaus johtui myös siitä, että Armonkallio oli yksi Tampereen tiheimmin asuttuja alueita ja täyteen rakennettu jo vuosisadan vaihteessa. Koska Armonkallion rakennuskanta uusiutui selvästi vaikkapa Kyttälää tai Juhannuskylää hitaammin, väheni asumisahtaus ilmeisesti lähinnä lapsiluvun pienentyessä. Selkeästi tiheä asutus näkyy vuoden 1930 luvuissa, jolloin Armonkalliolla asui ahtaasti vielä 22% väestöstä kun esimerkiksi Tammelassa ja koko kaupungissa oli päästy jo alle 20%:n. Uusilla esikaupunkialueilla kuten Viinikassa ja Härmälässä asuttiin kuitenkin yhä selvästi Armonkalliota ahtaammin.

Vuonna 1920 lähes 75% armonkalliolaisista asui joko huoneen ja keittiön tai yhden huoneen ja yhteisen osuuskeittiön asunnoista. Vuonna 1930 osuuskeittiöiden määrä oli vähentynyt ja huoneen ja keittiön asuntojen määrä yhä lisääntynyt. Kasvanut oli myös hieman isompien kolmen hengen asuntojen määrä. Yli puolet eli 55% kaupunginosan asukkaista asui 1930 huoneen ja keittiön asunnossa. Kun mukaan otetaan vielä ne reilu 11% asukkaista, joiden keittiönä toimi osuuskeittiö, asui huoneen ja keittiön tai osuuskeittiön asunnossa edelleen yli 66% IX-kaupunginosan asukkaista. Koko Tampereella vastaava prosentti oli noin 53% mutta muutamissa Amurin ja Tammelan työläiskaupunginosissa jopa enemmän kuin Armonkalliolla. Vähintään kolmen huoneen asunnossa asui armonkalliolaisista 1930 hieman yli neljännes kun koko kaupungissa näitä suurempia asuntoja oli jo reilu 37%.

Asumismukavuuksilla mitattuna Armonkallio tuli koko maailmansotien välisen ajan muun kaupungin perässä. Sähkövalo oli 1920 jo yli 92%:ssa kaupunginosan talouksissa, mutta vesijohto tuli vielä 1930 alle puoleen Armonkallion asunnoista kun koko kaupungissa jo kolme neljännestä oli vesijohtoverkon piirissä. Suurimmassa osassa työläiskaupunginosiakin vesijohto kulki jo tuohon aikaan selvästi yli puoleen talouksista. Armonkalliota pienempi prosentti talouksista oli juoksevan veden piirissä ainoastaan Amurin IV:ssä kaupunginosassa. Juoksevan veden hidas yleistyminen näyttäisikin olevan merkki rakennuskannan ja infrastuktuurin hitaasta uusiutumisesta näissä vanhoissa työläiskaupunginosissa. Myös muilla mukavuuksilla mitattuna Armonkallio oli selvästi koko kaupunkia jäljessä. Vielä vuonna 1930 ei tiettävästi yhteenkään Armonkallion talouteen tullut lämmintä vettä.

Työläiskaupunginosien tapaan työttömyys koetteli myös Armonkalliota 1930-luvun alun lama-aikana. Lamasta selvittiin Armonkalliolla kuitenkin paremmin kuin monissa muissa työläiskaupunginosissa. Pahimmillaan työttömyysprosentti nousi 1931-32 hieman yli 16%:n, mutta pysyi kuitenkin vuosia 1930-31 lukuunottamatta koko kaupungin keskiarvon alapuolella. Selkeään laskuun työttömyys kääntyi Armonkalliolla jo 1933-34 eli hieman muuta kaupunkia aikaisemmin. Kohtuullisena pysynyttä työttömyyttä voidaan ehkä selittää sillä, että armonkalliolaisista keskimääräistä suurempi osa oli tehdastyöläisiä ja läheiset suuret tehtaat mm. Tampella pysyivät laman aikanakin suhteellisen hyvinä työllistäjinä.

Verotuloilla tuloilla mitattuna Armonkallio osoittautuu kohtuullisen hyvin toimeentulevaksi työläiskaupunginosaksi. Armonkalliolla henkeä kohti maksettujen veroäyrien määrä noudattaa 1920-30-luvulla varsin tarkasti koko Tampereen keskiarvoa. Vuoteen 1928 keskimääräiset ansiot pysyvät jonkin verran Tampereen keskiarvon alapuolella, mutta vuodesta 1934 lähtien armonkalliolaiset ansaitsevat keskimääräistä tamperelaista enemmän. Armonkallion varsin hyvää ansiokehitystä ja kohtuullisia työttömyysprosentteja voidaankin ehkä selittää ammattitaitoisen tehdastyövoiman suhteellisen suurella osuudella ja 1930-luvulla ns. keskiluokan orastavalla kasvulla kaupunginosassa.

 

Lähteet:
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Rasila Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.
Kertomukset Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta, Terveydenhoitolautakunnan toimintakertomukset 1918-1939.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1919, Asuntotilastoa.
Tampereen tilastollinen vuosikirja 1948, s. 28-29.
Lunnas Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Liite 1. Tampereen kaupungin väkiluku kaupunginosittain, Pro-gradu Tampereen yliopistossa 1978.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1921-39, Taksoituslautakunnan kertomukset, verotustilastot.
SVT VI Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestönlaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestönlaskenta 1930.
SVT VI Väestötilastoa 56:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930.
Työttömyystilastot: Peltola Jarmo, väitöskirjan käsikirjoitus, alkuperäislähteenä Tampereen työttömyyskortistot Tampereen kaupunginarkistossa.