Teksti: Anna Lackström ja Satu Lampinen

Julkiset palvelut Tampereella 1940-60

Kunnan tehtävät ja sen tarjoamat julkiset palvelut muuttuivat uudessa sotien jälkiesessä yhteiskunnassa. Taloudellinen kasvu mahdollisti hyvinvointivaltion rakentamisen. Julkiseen sektoriin kohdistuneet vaatimukset kasvoivat, mutta toisaalta myös sen tehtäväkenttä selkiytyi. Tämä näkyi Tampereella mm. kunnallisen teurastamon ja polttoainetoimiston lakkauttamisena.

Huoltotoiminta uudistui sekä valtiollisella että kunnallisella tasolla. Uuden sosiaalilainsäädännön myötä siirryttiin köyhäinhoidosta sosiaaliturvaa painottavaan huoltotoimeen. Merkittävin askel uuteen suuntaan oli vuoden 1956 huoltolaki, mutta myös muuta sosiaalilainsäädäntöä uudistettiin. Kunnan toimivalta supistui ja valtion määräysvalta kasvoi uusien lakien myötä. Samalla kasvoi myös valtion rahoitusosuus. Tavoitteena oli tarjota tasa-arvoiset mahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalveluihin ympäri maata.

Kulttuuritoimen osalta viranomaisten velvollisuudet olivat huomattavasti vähäisemmät. Ainoa laki, joka kuntia velvoitti, oli oppivelvollisuuslaki, joka määräsi kaikki 7-16 vuotiaat lapset suorittamaan kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärän. Kuntien tehtäväksi jäi huolehtia, että opetustiloja olisi riittävästi. Tampereella rakennettiin uusia koulurakennuksia erityisesti 1950-luvulla, jolloin suuret ikäpolvet saavuttivat kouluiän.

Poliisien toimenkuva kehittyi muuttuvassa yhteiskunnassa palvelukeskeisemmäksi kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Kuva: Pekka Kosonen, Tampereen museoiden valokuva-arkisto.

Lähde:
Rasila Viljo, Tampereen historia IV. Tampere, 1992.