Teksti Miinu Mäkelä

Nekalan siirtolapuutarha – Osa modernia kaupunkisuunnittelua

 

Tarkkaan suunniteltu puutarha-alue

Kaksikymmenluvun lopulla Tampereella oli useita satoja halukkaita siirtolapuutarhaviljelijöitä, joille ei löytynyt vapaita palstoja. Kaupunki suhtautui sosiaalilautakunnan vuonna 1930 ehdottamaan siirtolapuutarhan perustamiseen vakavasti. Sen sijaan, että olisi laajentanut Hatanpään tai Litukan siirtolapuutarhojen alueita, kaupunki päätti vastata kysyntään perustamalla uuden siirtolapuutarha-alueen.

Hankkeen valmistelutyöt aloitettiin ripeästi ja hanketta kierrätettiin lausunnoilla useissa eri hallintokunnissa sekä muiden asiantuntijoiden nähtävänä. Lehtori Reinilälle myönnettiin apuraha, jonka turvin hän matkasi Essenissä pidettyyn kansainväliseen siirtolapuutarhakongressiin imemään alan uusimpia oppeja Tampereella käytettäviksi.

Siirtolapuutarhan perustamista suositeltiin erityisesti sosiaalipoliittisista syistä. Siirtolapuutarhojen katsottiin korvaavan asunto-olojen ja omakotiliikkeen hidasta kehitystä. Huvilat olivat työväestön saavuttamattomissa, mutta siirtolapuutarhapalstan voivat hankkia kaikki. Myös puutarhaviljelyn terveydelliset vaikutukset saivat suurta huomiota. Raittiissa ilmassa työskentely ehkäisisi ajan pahimpia sairauksia keuhkotautia ja hermorasitusta. Lisäksi viljelyn nähtiin kehittävän perhe-elämää ja muita sosiaalisia hyveitä. Siirtolapuutarhatoiminta tarjosi myös virkistystä ja taloudellista hyötyä, mikä sekään ei ollut pula-aikana mitätön seikka, sekä hyvät puitteet lasten kasvatukselle kunnon kansalaisiksi.

Osittain vaa’assa painoi myös se, että Helsinki oli panostanut siirtolapuutarhoihin selvästi Tamperetta enemmän, vaikka siirtolapuutarha-aatteen olisi pitänyt saada vastakaikua erityisesti teollisuuskaupunki Tampereen päättäjissä. Oma merkityksensä oli lisäksi sillä, että siirtolapuutarha-alueesta saatavat vuokratulot nousivat korkeammiksi, kuin mitä maa olisi tuottanut tavalliseen maanviljelyskäyttöön vuokrattuna.

Messukylän rajalla sijaitseva Nekala katsottiin sopivaksi paikaksi uudelle siirtolapuutarhalle, koska siellä palstojen ei uskottu olevan kaupungin kasvun tai teiden perustamistarpeiden tiellä, mikä maailmalla oli jo aiheuttanut ongelmia siirtolapuutarhojen kohdalla. Iidesjärven rannassa oli hyvälaatuista, pitkään viljeltyä maata. Paikka oli suojaisa ja helposti kunnostettavissa viljelyä varten. Tilaa oli tarjolla riittävästi, vaikkakaan tarkoitus ei ollut rakentaa alueesta liian suurta, vaan perustaa siirtolapuutarha-alueita mieluummin eri puolille kaupunkia. Alueen kooksi suunniteltiin 17 hehtaaria, joista ensimmäisessä vaiheessa kunnostettaisiin 6,5 hehtaaria.

Nekalan siirtolapuutarha toukokuussa 1934. Mökkejä on jo pystyssä ja uusia rakennetaan tiuhaa tahtia. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Siirtolapuutarhan hallintoa koskevissa neuvotteluissa päädyttiin siihen, että Tampereen siirtolapuutarhayhdistys ottaisi alueen hallintaansa siihen asti, kunnes alueelle perustettaisiin oma yhdistys. Tämä tuli kaupungille edullisemmaksi kuin siirtolapuutarhan pitäminen omassa hallinnassaan, vaikkakin Tampereen siirtolapuutarhayhdistys vaati kaupungilta alueelle mittavia kunnostustöitä. Modernilla siirtolapuutarha-alueella tuli olla valmiina vesijohdot ja useita vesipisteitä, salaojitus, hyväkuntoiset tiet, erotetut ja paalutetut palstat, aitapensaat, nurmikot ja puut, keskusrakennus ja käymälät. Lisäksi maan tuli olla valmiiksi käännetty ja tasattu. Edellä mainittujen töiden lisäksi yhdistys vaati myös vapaavuosia vuokranmaksusta sekä avustusta neuvojan palkkaamiseksi.

Kaikkiin näihin vaatimuksiin kaupunki ei katsonut voivansa suostua, mutta esimerkiksi vesijohdot ja teiden parannukset hoidettiin ja istutuksia varten lahjoitettiin taimia ja siemeniä. Julkisiksi rakennuksiksi katsottiin ensi alkuun riittävän alueella jo sijaitsevat rakennukset, jotka voisi edullisesti kunnostaa uuteen käyttöönsä sopiviksi. Myöhemmin voitaisiin rakentaa välttämättömiksi katsotut puutarhurin asunto, kahvilapaviljonki, soitto- ja tanssilavat, suihkurakennus, voimistelutelineet, keinut, lipputanko sekä lasten leikkikenttä ja hiekkalaatikko.

Tärkeänä pidettiin myös sitä, että alueelle rakennettaisiin mahdollisimman pian kunnollisia siirtolapuutarhamökkejä. Erinäisten lausuntokierrosten jälkeen päädyttiin muutamaan mallityyppiin, joista oli olemassa tarkat väritys, rakennus ja sijoitusohjeet. Painoa laitettiin kunnollisille perustuksille ja paloturvallisuudelle. Mökkirivistöjen yksitoikkoisuuden välttämiseksi kunkin majan viereen tuli istuttaa jokin hedelmäpuu.

Nekalassa rakentaminen oli alusta alkaen ohjattua. Kuvassa eräs sotien jälkeen käyttöön otetun uuden puolen mökkityypeistä. Kuva: Tampereen kaupungin arkisto.

Siirtolapuutarhan toimintaa

Toiminta siirtolapuutarhassa alkoi kaupungin kunnostettua alueen vuonna 1933. Palstoja oli 146 ja niitä riitti kaikille halukkaille viljelijöille. Kaksi ensimmäistä vuotta Nekalan siirtolapuutarha toimi Tampereen siirtolapuutarhayhdistyksen alaisuudessa, kunnes oma yhdistys saatiin perustettua 1935. Aluetta laajennettiin “uudella puolella” vuonna 1945, jolloin palstoja oli yhteensä liki 300. Nekalan siirtolapuutarha onkin Suomen toiseksi suurin siirtolapuutarha-alue.

Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Alueen palvelut kehittyivät vähitellen. Vuosina 1947-48 viljelijät rakensivat talkoilla osakeyhtiönä toimivan saunan ja viisikymmenluvun alussa oli edessä uuden keskuspirtin rakentaminen vanhan rakennuksen tuhouduttua tulipalossa. Alueella toimi myös Valion kauppa siihen asti, että lähiseudun asutus oli kehittynyt riittävästi ja Nekalan kaupunginosaan oli syntynyt palveluita myös siirtolapuutarhaviljelijöiden käyttöön. Merkittäviä “palveluita” puutarhureille ovat olleet myös oman yhdistyksen piirissä toimineet lukuisat kulttuuri- ja urheilukerhot.

Sotien jälkeen kaupunki laajeni voimakkaasti ja myös Nekalan pellot rakennettiin. Kasvu toi mukanaan uhkia siirtolapuutarhalle. Kesällä 1960 siirtolapuutarha-aktiivit kävivät kaupungin kanssa neuvotteluja tiesuunnitelmien ehdottaessa tielinjausta puutarha-alueen halki. Viljelijöiden onneksi tie päätettiin kuitenkin ohjata alueen sivuitse ja Nekalan siirtolapuutarha säilyi ainoana Tampereen siirtolapuutarhoista kaupungin kasvun tuomilta haitoilta.

Kasvava kaupunki levittäytyi sotien jälkeen Nekalaan. Siirtolapuutarha-alue kuvassa etualalla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.