Teksti Salla Elo
Koululaitos Tampereella 1900-1918
Ajanjakso 1900-1917 oli Tampereen koulujen kehityksen kannalta merkittävää aikaa. Opetustilat nykyaikaistuivat ja koulutusmahdollisuudet laajenivat. Oppilasmäärät kasvoivat lähes poikkeuksetta kaikissa opinahjoissa. Useimmat oppilaitokset kansakoulusta ammatillisiin oppilaitoksiin saivat myös omat, kiinteät koulurakennuksensa ja vuokratiloista voitiin luopua. Opetussuunnitelmat ja sisällöt kehittyivät ja saivat pysyviä toimintamalleja senaatin antamien päätösten avulla. Kansa- ja oppikouluissa oli suomenkielisten koulujen rinnalla myös ruotsinkielellä opetusta antaneita oppilaitoksia.
Perusopetusta antavien kansakoulujen lisäksi Tampereella toimi monenlaisia jatko-opetusta antavia oppilaitoksia. Tehtaan-, ilta- ja jatkokoulut toimivat kansakoulun yhteydessä tai jatkeena niille, jotka halusivat syventää tietojaan tai suorittaa loppuun keskenjääneen kansakoulun oppimäärän. Kansakoulun jälkeen saattoi jatkaa yliopisto-opintoihin valmentavaan oppikouluun tai kouluttautua ammattiin erillisissä ammattikouluissa. Ammatillisia kouluja olivat Tampereella 1912 toimintansa aloittanut poikia valmistava ammattikoulu, joka antoi puu-ja metallityöopetusta 6-vuotisen kansakoulun käyneille sekä niin ikään pojille tarkoitettu teollisuuskoulu, joka koulutti oppilaita mm. alansa työnjohtajiksi. Naisille oli tarjolla käsityökoulu ja talouskoulu, jonka tarkoituksena alunperin oli opettaa tehtaantyöläistytöt valmistamaan terveellistä ruokaa. Kauppaopistossa pystyi kouluttautumaan kaupan alan ammattilaiseksi. Työväenopisto tarjosi yleissivistävää opetusta kaikille halukkaille, mutta erityisesti sen tarjonta oli nimen mukaisesti tarkoitettu työväestölle.
Lähteet:
Rasila, Viljo: Tampereen kaupungin historia III, Tampere 1932.
Voionmaa, Väinö: Tampereen historia II, Tampere 1984.